Analyysi: JYP ei ole kriisissä, mutta vaara vaanii aina

Maanantaina puolivälierätappioon SaiPalle päättynyt JYPin kausi mallia 2013–14 oli vähintäänkin monivaiheinen. Peli ei loksahtanut pysyvästi uomiinsa missään vaiheessa, mutta silti hurrikaanipaidat tuulettivat joulun alla Berliinissä European Trophyn voittoa.

Se oli vähintäänkin ansaittu, sillä yhdentoista ottelun mittaisella eurotaipaleellaan JYP kärsi vain kaksi tappiota ja niistäkin toisen vasta voittomaalikisassa. JYP oli kiertueen paras joukkue, mutta toisaalta yksi harvoista, jotka lähtivät voittamaan sitä ihan "sata lasissa".

Seitsemänteen kamppailuun venynyt SaiPa-sarja olisi hyvinkin voinut kääntyä myös JYPin eduksi. Se olisi vienyt JYPin vähintään välieriin kuudentena peräkkäisenä keväänä – ja todennäköisesti myös vaientanut keskustelun hurrikaaniorganisaation päättyneen kauden ongelmakohdista ja kipupisteistä.

Kiekko-Keskisuomalainen perkaa eräitä kauden mittaan esiin nousseita epäkohtia ja korostaa, että nämä eivät olisi kadonneet mihinkään, vaikka joukkue olisi menestynyt paremmin.

Päättyneen kauden perusteella JYPin on syytä pohtia, mitä se on ja ennen kaikkea, mitä se haluaa jatkossa olla.

PELITAPAMUUTOS – MIKSI?: JYP-menestys tehtiin "traktorikiekolla". Se on seuran menestysvuosien identiteetti. Se on myös pelitapa, jossa päättyneen kauden avainhyökkääjät Jani Tuppurainen ja Eric Perrin ovat parhaimmillaan – monesta muusta hurrikaanisoturista puhumattakaan. Hurrikaaniseurassa lähdettiin siis korjaamaan jotakin, joka ei edes ollut rikki ja lisäksi vääränlaisilla osilla. Joukkueen pelaaminen myös näytti usein siltä, että viesti uudesta pelitavasta oli muotoiltu epäselvästi.

Ilmeisesti tarkoitus oli pelata jonkinlaista pystysuunnan ja kiekkokontrollin hybridiä (=reagointipeliä?), mutta useinkin osa joukkueesta pelasi toista ja osa toista. Tuloksena oli sekametelisoppa, jossa viisikkopeli oli hajanaista. Tiukoissa paikoissa – kuten vaikkapa puolivälierien 0–3 -sillassa – JYP käänsi väkisin voittoja "alkuperäisellä" hurrikaanihokillaan. Epäselväksi jäi, oliko sillä koko valmennusjohdon siunaus.

OUTOA PELUUTTAMISTA: Aleksi Saloselle ei annettu missään vaiheessa kunnollista mahdollisuutta, vaikka JYPin ylivoima huusi epätoivoisesti rightin puolustajaa. Salonen pelasi hyvän kauden Akatemiassa ja huimapäinen kiekonkäsittelijä otti askeleita eteen päin myös kiekottomana.

Sentteri Matias Myttynen puolestaan joutui mystisesti koirankoppiin Berliinissä pelatun European Trophyn jälkeen ja pysyi siellä kauden loppuun. Hän oli joulu-tammikuussa välillä loukkaantuneena, mutta tervehtymisensä jälkeenkään liigapeleihin ei runkosarjan loppupuolen HPK-ottelua lukuun ottamatta ollut asiaa.

Laitapolkija Petr Hubacek laitettiin hinkkaamaan pelitolkulla keskusmiehenä, Myttynen istui samaan aikaan pelikuntoisena katsomossa. Lisäksi Myttysen siirto Ruotsiin tiettävästi kariutui syystä tai toisesta aivan kalkkiviivoilla helmikuussa. Tilanne on nyt vähintääkin mielenkiintoinen, sillä Myttysen JYP-sopimus kattaa myös ensi kauden.

Juuso Ikonen puolestaan nautti pitkään lähes rajatonta luottamusta. Marraskuussa Bluesista tullut nuorukainen pelasi kolmekymmentä runkosarjan ottelua tekemättä maaliakaan. Peliaikaa kertyi keskimäärin yli 16 minuuttia ottelua kohden ja Ikonen pelasi säännöllisesti myös ylivoimaa. Mitään lisäarvoa lahjakas hyökkääjä ei JYPin pelaamiseen pystynyt tuomaan.

TAPAUKSET MYLLYKOSKI & ABID: Ramzi Abidin jatkosopimus joulukuussa 2012 oli jo lähtökohtaisesti vikatikki. Abid oli siinä vaiheessa mättänyt maaleja mukavaan tahtiin, mutta "jypinnännäköinen" pelaaja hän ei silloinkaan ollut. Abid oli parhaimmillaan, kun sai pelata ylivoimaa työsulkuapujen Lars Ellerin ja Rich Peverleyn sekä kapteeni Eric Perrinin kanssa. Tuossa seurassa aika moni muukin olisi parhaimmilaan.

Kauden 2013–14 alkupuolen Abid oli täysin koditon ja seilasi ykkös- ja nelosketjujen sekä katsomon väliä, kunnes siirtyi Saksaan. Maalivahti Joni Myllykoski puolestaan pyysi siirtoa jo vuosi sitten keväällä, mutta hän pääsi karistamaan Hippoksen hileet luistimistaan lopulta vasta marraskuussa siirtyessään Italiaan. Ennen sitä Myllykoski ei pelannut syyskaudella missään.

VALMENNUSRYHMÄ: JYPin valmennushierarkiassa "kolmosvalmentajana" toimineella Ari-Pekka Siekkisellä on kenties kovempi karisma kuin päävalmentaja Marko Virtasella ja adjutantti Harri Laurilalla yhteensä. Lisäksi Laurilan rooli koko triossa jäi hämäräksi. Esimerkiksi peluutusvastuuta hänellä ei ollut, vaan Virtanen peluutti hyökkääjät, Siekkinen puolustajat.

Laurilan reilu vuosi sitten solmittu sopimus oli muotoa 1+3 vuotta. Virtasella on sopimustaan jäljellä vielä ensi kausi kuten myös Siekkisellä. Pystyykö tämän kauden trio hilaamaan JYPin uuteen nousuun?

ERILAISIA NÄKEMYKSIÄ: Virtasen ja Jyrki Ahon välit tulehtuivat Ahon viimeisellä JYP-kaudella. Aho ja Siekkinen puolestaan ovat olleet hyvää pataa jo pitkään. Jos siis Siekkinen oli kaudella 2012–13 joukkueen luotsaamisessa Ahon linjoilla, yhteistoiminta Virtasen kanssa on ollut lähtökohtaisesti haastavalla pohjalla, vaikka herrat aikanaan pitkään samassa joukkueessa pelasivatkin.

Virtanen ja Siekkinen esittivät tällä kaudella usean ottelun jälkeen joukkueensa pelaamisesta hyvin erityyppisiä näkemyksiä.

KUKA JOHTAA?: Kausi nosti väkisin ilmoille myös kysymyksen, kuka johtaa urheilutoimintaa JYPissä? Pelaajakoordinaattori Jukka Holtari on valtakunnan eliittiä hommassaan, mutta myös Bostonin lukuun työskentelevällä työmyyrällä ei kuitenkaan ole GM-tason valtuuksia JYPissä. Toimitusjohtaja Kari Tyni puolestaan ei voi olla uskottavan ammattilaisjoukkueen urheilujohtaja.

Puheenjohtaja Jukka Seppänen vastaa pitkälti ryhmän rakentamisesta yhdessä Holtarin kanssa ja hänellä on kaikissa seuran asioissa viimeinen sana. Seuran pääomistaja viihtyy kuitenkin paremmin taustalla kuin johtamassa joukkojaan edestä.

Sen Seppänen toki teki toimitusjohtajana ollessaan ja tuloksena oli kaksi mestaruutta.

IMAGOON ISKUJA: JYPin imago koki kuluneella kaudella kolauksia. Liigalta tuli huomautus vastustajaa ivanneista klassikkopaidoista. Tynin runkosarjan lopulla lähettämä avoin kirje herätti myös hämmennystä, vaikka sitä seuranneessa Kärpät-ottelussa JYP esiintyikin kaukalossa jämäkästi. Aika moni JYP-fani pahoitti mielensä toimitusjohtajan ylimieliseksi kokemastaan ulostulosta. Tuskin kukaan kritisoi niinkään JYPin siinä vaiheessa saavuttamaa sijoitusta, vaan joukkueen pelillistä ilmettä.

Asiakas on aina oikeassa, myös silloin kun asiakas ostaa pääsylipun jääkiekko-otteluun – tai jättää sen ostamatta. "Palveluntarjoaja" ei voi koskaan käyttäytyä asiakasta kohtaa ylimielisesti.

Kaupunkihuhut myös kertoivat Tynin käyneen joukkueen pukukopissa jyrähtelemässä pahimman tappioputken aikana. Mikäli näin on käynyt, toimitusjohtaja on astunut toimialueensa ulkopuolelle.

Sosiaalisessa mediassa JYPille on irvailtu jo pitkään, kun hurrikaaniorganisaatio on ainoa liigaseura, jolla ei ole omaa virallista Twitter-tiliä. Kauden lopulla JYP lanseerasi JYP Appsin älypuhelimille ja tablettilaitteille ja julisti olevansa sosiaalisen median edelläkävijä koko liigassa. Applikaatio julkaistiin kuitenkin keskeneräisen oloisena.

VÄLIKAUSI EDESSÄ?: Peräti seitsemän JYP-puolustajan sopimus päättyi tähän kauteen. Aleksi Salosen, Mikko Viitasen, Jyrki Välivaaran, Henri Auvisen, Jussi Halmeen, Brian Salcidon sekä ilmeisesti HIFK:hon siirtyvän Yohann Auvitun jatkosta ei ole toistaiseksi kerrottu. Lienee mahdollista, että kukaan heistä ei jatka hurrikaanipaidassa.

Hyökkääjistä lähtökuopissa ovat Max Wärn, Petr Hubacek ja kenties myös Juuso Ikonen. Jani Tuppurainen ja Ossi Louhivaara ovat oikeutettuja lunastamaan ulkomaan optionsa. Kato voi siis käydä tälläkin osastolla. Kun tämä yhdistetään päättyneen kauden taloudellisiin tappioihin, saattaa edessä olla joukkueen rakentamisen osalta jonkinlainen välikausi. Jos näin käy, ratkaisu on kova.

Ensi kaudella kun starttaa uusi jääkiekon mestareiden liiga. Perustajaosakas JYPin pitäisi pystyä kiekkoilemaan myös siellä uskottavasti. Se vaatii laadukasta ja laajaa pelaajarinkiä.

On toki mahdollista, että hurrikaanileiri nykäisee lähiaikoina tiskiin tomeran nipun kovia sopimuksia, mutta nähtäväksi jää. Kaudelle 2015–16 lähtötilanne lienee erilainen, kun J-P Hytönen ja Jarkko Immonen ovat palailemassa kotiin. Kaksikon saapuminen kasvattaa JYPin vetovoimaa pelaajamarkkinoilla.

MITÄ NYT, JYP?: Olisi toki liioittelua sanoa, että JYP on kriisissä, mutta pohtimisen ja itsetutkiskelun paikka seuralla varmasti on. KalPa ei suinkaan ole saavuttanut samanlaista menestystä kuin JYP, mutta se kuitenkin kipusi liigan kärkiseurojen joukkoon. Kurkistus 145 kilometriä koilliseen kertoo, että runkosarjan voittajasta voi tulla puolessatoista vuodessa liigan suurin vitsi, jos nöyryys ja huolellisuus edes hetkeksi unohtuvat yhdelläkään tasolla.

JYPin on selkeästi määriteltävä pelillinen identiteettinsä ja koko organisaation identiteetti. Millaista jääkiekkoa se haluaa pelata, mitä JYP haluaa olla? Menestysvuosina Hippoksen yleisö tottui hurrikaanilaumaan, joka oli suoraviivainen ja fyysinen. Verkon pitää heilua, mutta myös laitojen paukkua, jotta kansa viihtyy. Toisaalta kansa viihtyy myös silloin, kun kotijoukkue etenee voitosta voittoon. Runkosarjan piikkipaikalla keikkuvan ryhmän vetovoimalle pelitapa on toissijainen asia.

Pelaajahankintojen pitää tietysti olla pelillisen identiteetin mukaisia. Tässä kohtaa arvioitavaksi tulee tietysti myös päävalmentajan asema, sillä nimenomaan päävalmentaja naulaa raamit joukkueen pelitavalle. Jatkaako JYP valitsemallaan tiellä? Onko se tie selkeästi nähtävissä, kun joukkue ensi elokuussa hyppää laatikkoon mestareiden liigan pelien merkeissä? Tuleeko kaiken alleen jyräävästä traktorista vikkeläliikkeinen mönkijä?

Kuka ajoneuvoa lopulta ohjaa?

Ja ennen kaikkea – mihin suuntaan?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.