Harri Pesonen lähti suomenmestarina maailmalle, pettyi ja kieltäytyi palaamasta Suomeen – "Sen huomasi, että oli orpo olo", hän mietti MM-leirityksessä

– Sitä joskus miettii, että olisi hienoa päättää ura JYPissä, Harri Pesonen miettii.

Siihen JYP-toiveiden elättely jääkin, sillä paluuta ei ole näköpiirissä. Seitsemän vuotta sitten Yhdysvaltojen kautta Sveitsiin matkannut tuore maailmanmestari ei ole valmis jäähdyttelemään.

30-vuotias muuramelainen teki alkuvuodesta kahden vuoden jatkosopimuksen Sveitsin liigan Langnaun kanssa. Sitä pidemmälle Pesonen ei mieti.

– Sen olen oppinut kiekkobisneksessä, että kauhean pitkälle ei voi kuvioita suunnitella. Ainahan voi mielessään piirtää kuvitelmia ja haaveita, mutta tilanteet voivat muuttua nopeastikin. Voi tulla loukkaantumisia, ei viihdy jossain tai perheessä sattuu muutoksia, Pesonen luettelee.

Palataan vuoristoradan alkuun, vuoteen 2012. Pesonen oli juuri voittanut JYPin riveissä toisen suomenmestaruutensa. NHL-seura New Jersey Devils vakuuttui miehen pelistä ja tarjosi sopimusta. Pesonen tietysti allekirjoitti sen, onhan NHL nuorten kiekkoilijoiden suuri unelma.

Toiveet ottivat kuitenkin osumaa, kun vastuuta NHL:n puolella ei kertynyt kahdessa kaudessa kuin neljän pelin verran. Muu aika kului farmijoukkue Albany Devilsissä.

– Nautin tavallaan sielläkin pelaamisesta, mutta se jäi sapettamaan, kun ei saanut oikeaa mahdollisuutta näyttää kykyjään isoissa kaukaloissa. Totta kai oli vaikeaa, kun viereltä porukkaa sai kutsua ylös (NHL:ään) ja itse jäi miettimään, mitä oli tehnyt väärin, Pesonen muistelee.

– Olisi ollut eri juttu, jos olisi saanut mahkuja. Olisi voinut nostaa kädet pystyyn ja todeta, etteivät paukut riittäneet.

Toisaalta pohjoisamerikkalaiskaukaloissa Pesonen sai aikuistua, päästä omilleen ja kasvaa. Uran kannalta New Jersey ja Albany antoivat tärkeän oppimiskokemuksen.

– Olin ollut sitä ennen tutuissa nurkissa koko ikäni. Ja kyllä AHL:ssäkin pelataan hyvää lätkää. Isossa kuvassa sieltä jäi enemmän oppia pankkiin.

Koska NHL-paikkaa ei irronnut, Pesonen halusi palata Eurooppaan. Vielä ensimmäisen Devils-kauden jälkeen hän ei Venäjältä ja Sveitsistä tulleisiin tarjouksiin tarttunut, mutta toisen kauden jälkeen aika oli kypsä.

Sveitsin Lausanne tarjosi Pesoselle jo toista kertaa pelipaikkaa. Se vakuutti muuramelaisen.

– Ajattelin, että he halusivat minut tosissaan. Suomeen en kaikella kunnioituksella halunnut missään nimessä palata, vaan halusin kokeilla siipiäni muissa sarjoissa, Pesonen perustelee.

Seuraavat neljä kautta mies viettikin Lausannessa. Päätöskaudella sairastelut ja takkuinen peli johtivat siihen, että Pesonen passitettiin kokoonpanosta katsomoon. Seura ei tarjonnut enää jatkosopimusta.

– Halusin ehdottomasti jatkaa Sveitsissä. Langnau oli nopeasti kuvioissa, kun siellä oli Tanskan maajoukkuevalmentaja Heinz Ehlers, joka valmensi minua Lausannessakin. Hän tiesi, mitä he saavat minulta.

Ja yhtäkkiä taas oli toivoa.

– Se oli meikäläiselle hyvä piristysruiske. Sain näyttää, että osaan vieläkin pelata lätkää.

Sveitsissä jatkaminen oli tärkeää myös siksi, että Pesonen perheineen oli nauttinut maassa asumisesta.

– Seura kohtelee hyvin ulkomaalaisia ja tarjoaa hyvät olosuhteet asustella ja elää. Se antaa tukea ja turvaa, että on arkirutiineja kaukalon ulkopuolella.

Pesonen sai muistutuksen Essi-vaimon ja 1-vuotiaan Onnin läsnäolon merkityksestä kevään MM-leirityksen aikana. Poikkeuksellisen pitkä tauko näkemisestä oli toisinaan rankkaa.

– Sen huomasi, että oli orpo olo. Olin tottunut siihen, että pääsen kotiin treenien ja pelien jälkeen. Siinä tuli kova ikävä, Pesonen kertoo.

Toisin kuin Suomen liigassa ja maajoukkuepaidassa, Sveitsissä Pesonen ei ole vielä niittänyt menestystä. Hän on päässyt pudotuspeleihin viiden vuoden aikana kolmesti. Jokainen visiitti päättyi avauskierroksella.

Lausanne ja Langnau eivät toisaalta olleet varsinaisia mestarikandidaatteja.

– Mutta kuten tänä keväänä nähtiin Suomen joukkueella, kaikki on mahdollista. Toivottavasti Langnau sai siitä hyvän esimerkin, Pesonen toivoo.

Ainakin hänen oma uransa on taas nousujohteessa. Keväällä hän pelasikin kenties uransa parasta jääkiekkoa.

– Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tästä hommasta nauttii. Kun huomaa kolmenkympin iälläkin kehittyvänsä, se tuo lisämotivaatiota harjoitteluun.

Edellisestä NHL-visiitistä jäi hampaankoloon. Vieläkö olisi näytönhaluja?

– Totta kai. En ole hirveästi sitä viime vuosina miettinyt, kun se ei ole tuntunut kauhean ajankohtaiselta. Kun ikää on yli 30 vuotta, sinne pääseminen on erityisen vaikeaa. Mutta mikä ettei! En ole ikinä sanonut, ettei kiinnostaisi. Se on kuitenkin maailman kovin sarja, ja siellä pelaavat parhaat pelaajat, Pesonen pohdiskelee.

Mutta kuten Pesonen sanoi, liian kauas ei kannata suunnitella. Se, että ”Muuramen mufloni” pääsi täysin yllättäen 30-vuotiaana ensikertalaisena MM-kisoihin ja oli tärkeä palanen Suomen parasta ketjua, tarkoittanee, ettei kaikkea ole vielä nähty.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .