Hippos räjähti hurjaan huutoon – Katso videokooste nostalgiapelistä

Ossi Louhivaara laukoi jatkoajalla JYPille 2-1 -voiton nostalgiapelissä.

Hurjaksi menee taistelu viimeisestä pudotuspelipaikasta. Liigan sarjataulukko on kääntynyt sellaiseen asentoon, että JYP on sijalla kymmenen, mutta ero yhdeksäntenä majailevaan Ilvekseen on jo yhdeksän pistettä. Sitä tuskin on mahdollista kymmenen kierroksen aikana kiinni ajaa.

Mutta. Sport on yhdestoista kaksi pistettä JYPiä perässä, Hippoksen lauantai-illassa jatkoajan jälkeen lukemin 2-1 taipunut KalPa on jäänyt kolme pistettä. Tämä porukka ratkoo keskenään kevään viimeisen pudotuspelipaikan. KalPalla on JYPin tavoin pelaamatta kymmenen ottelua, Sportilla enää kahdeksan.

Asiaintila näkyi hurrikaani- ja kilpipaitojen keskinäisessä mittelössä. Kumpikaan ei löytänyt peliinsä rentoutta, se meni etenkin hyökkäämisen osalta puskemiseksi. Vaan tässä tilanteessa tärkeintä on se voittaminen.

Siinä JYP onnistui, joskin pitkän kaavan mukaan.

Ossi Louhivaara räjäyttu tuvantäyden Hippoksen, kun jatkoaikaa oli pelattu 4.05. Napakka rannelaukaus suorasta luistelusta kilven puolelle tolpan juureen.

- Eki (Eric Perrin) oli siinä hyvin mukana, mutta mulla oli aika kova vauhti ja jää oli jo aika huono. Päätin sitten laukoa, onneksi reppu heilui, kauden seitsemännen maalinsa viimeistellyt Louhivaara myhäili.

- Viihdearvo oli korkea, vaikka maaleja nähtiin vähän. Toisesta erästä lähtien nostettiin niin sanotusti sulkaa pystyyn ja otettiin peli haltuun. Viimeinen erä meni ehkä 60-40 meille, mutta KalPa tarjosi kyllä kovan vastuksen, päävalmentaja Risto Dufva tuumasi.

Myös Dufva aisti sen, missä sarjataulukon osalta mennään.

- Hienoja pelejä, kun pelataan isoista asioista. Taistelu lämmitti mieltä, jatkoajalla me oltiin sitten onnekkaampia, hän totesi.

Ohjeita Laurikaiselta?

Mutta se hyökkääminen ja etenkin maalinteko. Siinä JYP ei edelleenkään ottanut merkittäviä edistysaskelia. Itse asiassa KalPan laatupaikat olivat Hippoksen nostalgiaillassa lukuisammat.

Löytyisikö ongelmaan verbaalinen ratkaisu mieheltä, joka ei todennäköisesti sitä omakätisesti ratkaise, mutta tarjoaa joka ilta siihen mahdollisuuden muille. Maalivahti Eetu Laurikainen otti kiinni 27 kiekkoa, joukossa pari todellista game saveria.

- Ylivoima tarvitsee tappamisen meiningin siihen. Ukkoja veskarin eteen ja hakataan reboundit sisään. Niin ne maalit yleensä tehdään, harvemmin ne hienon kuvion jälkeen tulevat, hyvin KalPan yv-aivoituksia lukenut Laurikainen opasti.

KalPan ainokaisen iski Ilkka Pikkarainen, kun hurrikaanipakki Jake Newton tupuloi kiekon Joni Ikoselle, joka tavoitti maalin edestä Pikkaraisen. Siihen ei Laurikaisella ollut mitään palaa, kaikkeen muuhun oli.

Henkselit eivät silti paukahdelleet.

- Tuntui hyvältä. Kotona on aina kiva pelata, varsinkin kun on halli täynnä, Laurikainen kuittasi omat urotyönsä.

Nostalginen fiilis ja hirveä hinku

JYP-KalPa oli seurahistorian ensimmäisen liigamitalin 30-vuotisjuhlaottelu. JyP HT:n kevään 1989 hopeajoukkue oli pääosin paikalla. Vanhat jermut seurasivat ottelua alkuperäiseen kuosiin sonnustautuneena sinivalkoisena rivistönä "Puukeskuksen päädyssä".

- Olihan se hieno, nostalginen fiilis. Se toi lisälatausta peliin, vaikka alku olikin vähän hankala, Ossi Louhivaara sanoi.

Sekö siinä hermostutti, kun isot pojat olivat katsomossa?

- Ehkä siinä vähän sitä oli. Ja hirveä hinku pelata.

Illan ykköstähti Laurikainen syntyi vasta neljä vuotta ensimmäisen mitalikevään jälkeen.

- Spesiaalihomma. Aamulla lehdestä luin, miten silloiset pojat pelaili. He voittivat ensimmäisen mitalin, siitä alkoi jyväskyläläinen kiekkokulttuuri. Loputon kiitos, Laurikainen sanoi.

- Kävin heitä tervehtimässä ennen peliä. Näin se elämä menee. On se hetki kantaa sitä viestikapulaa. Se on tyylilaji, kuinka sitä kannat ja myös se, kuinka vaihto tapahtuu. Sekin on tyylilaji. He pitivät siitä tyylistä huolta, nyt on meidän vuoro tehdä se. Arvostan, päävalmentaja Dufva puolestaan lausui.

Innostunut "pappa, golfari ja eläkeläinen"

JyP HT:n ensimmäisestä mitalikaudesta alkoi erään Hannu Aravirran päävalmentajaura. Nykyinen "pappa, golfari ja eläkeläinen" oli silminnähden innoissaan kokoontumisajosta.

- Kyllä sen taas heti huomasi, kun saatiin porukka kasaan, että tässä joukkueessa oli jotain erityistä. Ja jokaisen jätkän tunnistinkin heti, osa on edelleen aivan järkyttävän kovassa kunnossa, Aravirta, 65, äimisteli.

- Eiköhän me pelin jälkeen keksitä vielä joku sopiva paikka, jossa voidaan jatkaa vanhojen muistojen verestämistä, valmentajalegenda velmuili.

Mikä se sitten lieneekään? 30 vuoden takaisia jälkipelipaikkoja kun ei enää liiemmälti ole...

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .