Kolumni: Avoin kirje Marko Virtaselle – "Olinko työssäni toiminut epäreilusti sinua kohtaan?"

Terve, Veltsu!

Aloitan kirjeeni muistijäljellä Ostravan lentokentän hiljaisesta aulasta.

Olitte sinä iltana repineet alakynnessä taistellen ylvään voiton HC Ocelari Trinecistä. Sinä ja joukkueesi olitte yltäneet parhaimpaanne, sinne JYP-ytimeen, jonka ulottuvuuksista me katsojat olemme kiitettävän usein päässeet nauttimaan.

Olitte juuri raivanneet tienne CHL:n finaaliin.

Mutta se ei nyt oikein näkynyt sinun ja joukkueesi olemuksista. Olitte väsyneitä, ok. Sinä istuit yöllisen kentän penkillä, sivussa pelaajakeskiöstä, hartaana, vähän irrallaan. Ei, tiedän sen, että jääkiekkoyhteisössä valmentaja ei voi olla pelaajien paras kaveri. Mutta pysähdyin tuona yönä miettimään, millainen on Marko Virtasen ja joukkueen välinen suhde.

Muodostitteko te toimivan kokonaisuuden?

Sellaisen, joka sähisee huonompanakin päivänä?

Mietin, että teille oli suunniteltu vielä yksi kausi yhteistä taivalta, näiden viiden onnistuneen tai vähintäänkin kelvollisen kauden jälkeen. Ajattelin, että vuosi on joskus pitkä aika.

Olit, Veltsu, järjestyksessään 13. JYPin päävalmentaja, jonka kanssa olen toimittajana työskennellyt.

Yllätys oli se, että tästä ajasta muodostui itselleni vellovin ja kompleksisin.

Tunsin sinut jo pelaajavuosiltasi. Olit pirun hyvä ja tyylikäs laitahyökkääjä. Olit aina tosissasi, mutta hymyilit herkästi. Kun tein sinusta ensimmäistä päävalmentaja-haastattelua, huomasin, että olit edelleen tosissasi.

Mutta enää et juurikaan hymyillyt.

Sait JYPin luotsina aikaan kosolti hyvää.

Uudistit määrätietoisesti hurrikaanijoukkueen tapaa pelata. Sinulla oli päässäsi lätkäyhtälö. Viisi vuotta meni. Osan yhtälöstäsi pelaajat omaksuivat, osaa eivät.

Jo kahden ensimmäisen kauden aikana alkoi pukukopista kantautua viestejä. Niiden mukaan sinun ja pelaajiesi välillä oli kitkaa. No, se ei ole urheilussa tavatonta. Yhdessä jääkiekkojoukkueessa pyörii kolmisenkymmentä jätkää. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä.

Vuosi sitten viestien sävy muuttui. Muutamat luotettavat lähteet kertoivat, että homma ei suju JYPissä, että pelaajilla oli jonkinasteista kapinamielialaa valmentajaansa kohtaan.

Kukaan ei kuitenkaan suostunut astumaan julkisuuteen ja kertomaan omalla nimellään, mistä oli kysymys.

Vai oliko mistään.

Sanotaan, että vaadin sinulle potkuja. Ei pidä ihan paikkaansa. Sen sijaan epämääräiset tiedot sylissäni kysyin seurajohdolta, mikä on asemasi JYPin päävalmentajana.

Sain paljon hyviä vastauksia. Sinulle sorvattiin ensin jatkosopimus nyt päättyneelle kaudelle ja sitten vielä uusi sopimus kaudelle 2018–2019. Olin yllättynyt molemmilla kerroilla, mutta sitten ajattelin, että jos skismaa on joskus ollut, enää ei ole.

Päätin, että kaikki on kohdallaan ja JYP sen kun porskuttaa.

Kun otin yhteyttä, olit aina yhteistyöhaluinen. Mutta huomasin, että muutuit varautuneeksi. Se ei minua häirinnyt, mutta omatunto koputteli. Olinko työssäni toiminut epäreilusti sinua kohtaan?

Vastaan nykäsenä, että ehkä olin, ehkä en.

Mutta tätä se on: jääkiekkovalmentajasta ja hänestä kirjoittavasta toimittajasta ei voi tulla sydänystäviä.

Ei edes saa tulla.

Kirjoitin heti potkujesi jälkeen, että lähtösi vapauttaa JYPissä paljon energiaa. Viisi vuotta yhdessä ja samassa komennossa on jääkiekossa kuluttavan pitkä aika. Turruttava.

Nyt kirjoitan, että uskon tässä tilanteessa myös sinuun vapautuvan paljon positiivista energiaa.

Se vie sinut vielä pitkälle, Veltsu.

Hymyillään kun tavataan. Enää meitä eivät roolit rassaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .