Kolumni: JYPillä on edessään pitkä ja hikinen kupolinousu

Pietarinkirkko on yksi maailman ihmeellisimmistä rakennuksista. Nousu sen kupoliin aiheuttaa hikoilua ja hengästymistä. Portaikko kapenee jatkuvasti, huipulle menijöitä on jonoksi asti ja epäusko hiipii huonokuntoisen Vatikaani-turistin paidan alle jokaisen mutkan jälkeen.

Reitti on arvaamaton. Ikinä ei voi tietää, mitä mutkan takana on. Kapeneeko ahdas käytävä entisestään? Taklaako joku vauhdikas matkailija ohikulkiessaan? Jääkö joku edellä raahustava kokonaan jumiin?

 

Pietarinkirkolla ei nyt ihan oikeasti ole mitään tekemistä jonkin suomalaisen jääkiekkoliigan tai JYPin kanssa. Maailman tunnetuimpiin rakennuksiin kuuluvaa monumenttia ei pitäisi verrata pienehköön keskisuomalaiseen kiekkoseuraan, mutta jotain kupolinousuun verrattavaa hurrikaaniseura ehkä sittenkin on tekemässä.

JYP on aikamoinen arvoitus kauden alla. Oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä hurrikaanikäytävältä löytyy mutkan jälkeen. Seurassa on vaihtunut sitten edelliskauden päättymisen toimitusjohtaja, päävalmentaja, urheilutoimenjohtaja ja kapteeni. Muutos on siis hurja.

Pelaajisto on toki melko lailla entinen, mikä on muutoksen keskellä omalla tavallaan hyvä asia, ja eihän hankala taloustilanne kovan luokan hankintoja sallisikaan. Summattuna on selvää, että hurrikaaniryhmän tarvitsee hikoilla matkalla kupoliin eli Liigan huipulle vielä todella paljon.

 

JYP kaudella 2018–19 oli huono. Se väsähtäisi kupolinousussa jo alkumetreillä. Mutta eipä viime kaudella JYPin todellista jaksamista myöskään nähty. Joukkue oli paperilla ihan hyvä, mutta syystä tai toisesta sitä paperi-JYPiä ei kaukalossa nähty.

Alkavalla kaudella hurrikaaniryhmän kohdalla kyse onkin siitä, löytääkö joukkue itsensä. Löytääkö se oman tasonsa? Potentiaali JYPissä yhä on. Parhaassa iässä olevat pelaajat ovat JYPissä kiistatta vähissä, mutta jos kokeneet syttyvät vielä kerran ja jos nuoret ottavat oikeita kehitysaskelia, ei hurrikaania silloin ole helppoa pysäyttää.

Miettikääpä vaikka nimiä Jarkko Immonen, Mikko Kalteva, Juha-Pekka Hytönen, Ossi Louhivaara ja Mikko Mäenpää. Ikää heillä on toki mittarissa, mutta palikat menestyskauteen kehossa ovat edelleen olemassa.

Vastaavasti toisessa päässä Anttoni Hongan ja Jerry Turkulaisen kaltaisia kovan luokan lupauksia. Hongan poikkeuksellisesta lahjakkuudesta ei nähty viime kaudella kuin pieniä väläyksiä, mutta jokainen ymmärtää, että lahjat eivät oli mihinkään kadonneet. Turkulainen taas surrasi kaukalossa ajoittain dominoivana pelaajana, mutta tehoja pienikokoinen hyökkääjä ei löytänyt oikein millään.

Koska viime kaudella oli potentiaalia mutta ei tuloksia, on selvää, että nyt katseet kääntyvät valmennukseen. Pekka Tirkkoseen on ladattu kovat odotukset, sillä vuosikausiin ei JYP-luotsia ole etsitty oman hurrikaaniperheen ulkopuolelta. Nyt on.

 

Pietarinkirkon huipulle on 550 porrasta, ja johonkin sellaiseen urakkaan JYP-leirissä on tällä kaudella syytä varautua.

Matkalla on mutkia, ja osa haasteista voi osoittautua hurrikaaniryhmälle liian hankaliksi. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että keväällä 2020 JYP ei ole tietään ahtaista väleistä huipulle löytänyt.

Todetaan kuitenkin, että huippu on palkitseva. Vaivannäkö ja raskaat ponnistukset portaissa lopulta kannattavat. Näkymät Roomaan, ikuiseen kaupunkiin, ovat komeat ja ihmiset huipulla vaikuttavat onnellisilta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .