Kolumni: On ihan ok, jos ei huvita – mutta entäs, jos ei edes kysytä?

 

Moni lätkäfani nähnee tämän kevään MM-kisajoukkueen rakentamisesta ja rakentumisesta painajaisia vielä vuosienkin päästä. Viimeiseen EHT-turnaukseen Brnohon matkasi 28 pelaajan ryhmä, jonka jäsenistä puolet pelasi tällä kaudella SM-liigassa. Kotoinen liigamme, tuo muinoin "maailman toiseksi kovin kiekkosarja", on nykyrankingissa vähän katsantokannasta riippuen jossain sijoilla 5.-8.

Liigassa pelasi tällä kaudella 443 suomalaispelaajaa. Heistä hieman yli kolme prosenttia on viikko ennen MM-turnauksen alkua kisapaikassa kiinni. NHL:ssa pelasi tällä kaudella 49 suomalaista. Heistä Kosiceen ja mahdollisesti Bratislavaan on tällä hetkellä tulossa kaksi, Juho Lammikko ja Henri Jokiharju. Se on 4,1 prosenttia suomalaisista NHL-pelaajista. Syitä on monia, mutta prosentit ovat silti vinksallaan.

Karkeasti arvioiden voisi sanoa, että noin sata parasta suomalaista jääkiekkoilijaa pelaa jossain muualla kuin SM-liigassa. Joukkueeseen ei yleensä koskaan valita absoluuttisesti parhaita, vaan rooleihinsa sopivimmat, mutta kyllä sieltä sadan parhaan laarista pitäisi kuitenkin pyrkiä kauhomaan ukkoja kisoihin mahdollisimman karttuisalla kädellä. Nyt MM-joukkueen rakentaminen ja rakentuminen on ensimmäisestä leiriviikosta lähtien herättänyt epäilyksiä, että onkohan näin tehty.

Kieltäytymisten aalto on ollut mallia hyöky- niin NHL- kuin KHL-pelaajienkin kohdalla. Tilanteista tiedottamiseen Jääkiekkoliitto on valinnut mahdollisimman minimalistisen linjan. Se on pelaajien oikeusturvan kannalta kyseenalaista ja antaa melkoisen kasvualustan erilaisille spekulaatioille ja huhuille. Kun tähän lisätään se sosiaalisessa mediassa pauhaava kansanosa, jonka mielestä leijonaedustus on jonkinlainen kansalaisvelvollisuus, on soppa valmis.

Kansalaisvelvollisuushan se ei ole. Se, että ei huvita, on ihan yhtä pätevä syy jättää kekkerit väliin kuin loukkaantuminen tai sopimusneuvottelut. Tästä hatunnosto Rasmus Ristolaiselle, joka tuli itse asian kanssa ulos.

Leijonat kaatoi Tshekin turnauksen avauksessaan 

Sitten on pelaajia, joiden moni ajattelee olevan potentiaalisia MM-ehdokkaita, mutta joista leijonien johtoryhmä on nähnyt toisin.

Eräs tällainen on JYP-kasvatti Sami Niku. Hän on päävalmentaja Jukka Jaloselle tuttu alle 20-vuotiaiden mestarijoukkueesta kolmen vuoden takaa, 30 NHL-ottelun mies tältä kaudelta ja vuosi sitten AHL:n parhaaksi puolustajaksi valittu. Nikun kiinnostusta lähteä kisoihin ei kuitenkaan edes tiedusteltu. Samanlainen kohtalo oli New York Islandersin farmijoukkueessa 69 ottelussa 21+25=46 pistettä paukuttaneella Otto Koivulalla.

"Leftin Laine" on vähän laajaliikkeinen ja raskasjalkainen, mutta olisiko hän sittenkin ollut harkinnan arvoinen, kun joukkuetta kasataan kakkos- ja kolmoskorin pelaajista? Jalosen ja kumppaneiden mielestä ei. Silti hätäisempi leijonafani saattaa vilkaista joukkueen nykyrosteria ja murahtaa, että "on se jumalauta kun AHL-jätkiäkään ei MM-kisat kiinnosta". Kiinnostuksen puutteesta ei kuitenkaan ollut näissä tapauksissa kyse.

Tätä kirjoitettaessa kausi on päättynyt noin 30:lta NHL:ssä tällä kaudella pelanneelta suomalaispelaajalta. Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko heissä on Nikun ja Koivulan kaltaisia pelaajia, joilta ei edes kysytty?

KHL:ssä pelasi tällä kaudella yli 40 suomalaista. Heistä viisi on tällä haavaa leijonaryhmässä mukana. Esimerkiksi Teemu Hartikainen jäi pois olkapääleikkauksen vuoksi, mutta olisiko noin sankassa joukossa kuitenkin ollut hieman enemmän MM-ehdokkaita? Idän ihmeliigastakin tuli liuta kieltäytymisiä, mutta kun KHL:n 20 parhaasta suomalaisesta pistemiehestä mukana ovat vain Sakari Manninen, Joonas Nättinen ja Veli-Matti Savinainen, niin laittaahan se miettimään. Laittaa miettimään, että kääntääkö Jääkiekkoliitto jokaisen kiven, jotta MM-komennus olisi huippupelaajille mahdollisimman kiinnostava ja houkutteleva?

"Skoda cupiin" lähtevän joukkueen rakentuminen on vähintään yhtä kiinnostava puheenaihe kuin itse turnaus. Silti GM Jere Lehtinen kieltäytyi taannoin kommentoimasta koko asiaa ja päävalmentaja Jalonen äyskähteli medialle, että "miten te jaksatte tuosta jauhaa".

Kyllä me jaksamme. Niin kauan kuin lukijat jaksavat siitä lukea ja niin kauan kuin prosessin ympärillä häilyy erilaisia epämääräisiä varjoja.

Kun Slovakiassa pelattiin edellisen kerran MM-lätkää kahdeksan vuotta sitten, lopputulos oli täysosuma. Vaikka Jalosen leijonalauma lopulta suorastaan jyräsi mestariksi, turnaus ei ollut mikään läpihuutojuttu. Alkusarjassa peli yski pahemman kerran ja esimerkiksi päävalmentajan sekä kapteeni Mikko Koivun välillä tiedetään käydyn melko tulikivenkatkuisia keskusteluja. Oman lisänsä soppaan antoivat apuvalmentajat Petri Matikainen ja Pasi Nurminen, joilla molemmilla on vahva pelaajatausta, toisin kuin Jalosella.

Edellä mainitun kaltainen kipinöinti on voittavassa joukkueessa ihan normaalia, mutta haluaako Jalonen nyt välttää sitä? Raa'assa yksilöosaamisessa Suomi antaa materiaalillaan rutkasti tasoitusta muille huippumaille, mutta antaako se sitä myös särmikkyydessä ja johtajuudessa? Avaavatko mahdollisuus ja halukkuus pitkään leiritykseen ja (ainakin näennäisen) oikeanlainen suhtautuminen videosulkeisiin ohituskaistaa MM-kisoihin?

Venäjä kasaa kivikovaa MM-ryhmää – Ovetshkin ja Kuznetsov liittyivät joukkueeseen 

Jalosen apulaisiksi Slovakiaan tulevat liigan finaalivalmentajat Mikko Manner ja Antti Pennanen. Pelikirjavelhoja he päävalmentajan tavoin ovat, mutta huippupelaajan taustaa ei ole sen mainittavammin kuin Jalosellakaan.

Vaikka kasassa olisi poppoo, jossa kukaan ei keikuta venettä, ei se tarkoita sitä, etteikö vene voisi silti upota.

Kuolettavan pitkän kolumnin lopuksi simppeli tiedotusopas Jaloselle ja Lehtiselle. Kun kysytään jostain yksittäisestä pelaajasta, älkää murisko "en kommentoi", vaan valitkaa seuraavista kyseiseen pelaajan sopiva vaihtoehto.

A) pelaaja X kieltäytyi loukkaantumisen vuoksi.

B) pelaaja X kieltäytyi muista syistä.

C) emme olleet tällä kertaa kiinnostuneita pelaajasta X.

Ei tämä sen vaikeampaa ole. Saa käyttää, mut ei oo pakko!

JA VIELÄ: Färjestadista Traktor Tsheljabinskiin siirtyvä Jesse Virtanen oli SHL:n tehokkain puolustaja ja koko pistepörssin nelonen runkosarjassa saldolla 6+35=41. Pudotuspeleissä Virtanen keräsi 4+7=11 paunaa ja playoffin pakkipörssissä edellä on vain kaksi finaalijoukkueiden puolustajaa, Djurgårdenin Linus Hultström ja Frölundan Chay Genoway. Virtasen leijonavalmennus olisi halunnut mukaan, mutta hän kieltäytyi loukkaantumisen vuoksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .