Kolumni: Sarjaepäonnistumiset saivat arvoisensa lopun sarjaepäonnistumisten monumentissa

Rauman Äijänsuo on ilmapiiriltään jotenkin vähän tunkkainen ja ummehtunut mesta. Sellaisia pienten kaupunkien jäähallit tuppaavat joskus olemaan. Paitsi Lappeenrannassa, jonne on aina mukava mennä.

Tietyllä lailla Äijänsuo on myös eräänlainen sarjaepännistumisten monumentti. Lukko operoi jatkuvasti liigan top 5 -pelaajabudjetilla, mutta se ei ole liiga-aikana voittanut ainuttakaan mestaruutta ja ollut finaaleissakin vain kerran, 31 vuotta sitten.

Sanalla sarjaepännistuminen voi kuvata myös JYPin 34. liigakautta. Ehkä siksi juuri tämä areena oli juuri sopiva paikka päättää tämä saaga.

Marko Virtasen jatkosopimus marraskuussa 2017 oli JYPin ensimmäinen virhe. Virtasen potkut vuosi sitten johtivat seuraavaan virheeseen, joka oli Lauri Merikiven päävalmentajasopimus. Merikivi ei yksinkertaisesti ollut valmis näin veteraanipitoisen joukkueen päävalmentajaksi.

Merikiveä seurasi tunnetusti Risto Dufva. Olisiko JYP saavuttanut saman kymmenennen sijan Merikiven johdolla, jonka se RD:n komennossa saavutti? Ehkä olisi, ehkä ei. Se on lopulta kuitenkin kosmetiikkaa. Kymmenes sija on hurrikaanimittarilla epäonnistuminen siinä, missä vaikkapa 11:s tai 12:s sija olisi ollut. Isossa kuvassa RD:n paluu painuu hauskaksi kuriositeetiksi.

Samaan aikaan JYPistä on viime vuosien aikana poistunut iso liuta pelaajia, jotka ovat nyt parhaassa peli-iässään ja takovat tulosta jossain muualla. Siitä kantaa vastuun ennen muuta Jukureiden urheilutoimenjohtajaksi helmikuun alussa siirtynyt Jukka Holtari.

Holtarilla on kiistattomat ansionsa JYPin 2000-luvun tarinassa, mutta loppumetreillä toiminnasta oli vaikea löytää punaista lankaa. Vielä vuosikymmenen alkupuolella JYP oli organisaatio, joka veti puoleensa niin junioreita kuin kokeneempiakin pelaajia. Se koettiin seuraksi, jossa jääkiekkoilija voi ottaa urallaan seuraavan stepin riippumatta siitä, missä kohtaa portaikkoa hän sattuu olemaan.

Enää JYP ei tällainen seura ole. Myös A-junioreista vastaavan liigaorganisaation toiminnan vaikutukset näkyvät JYP Junioreidenkin houkuttelevuudessa. Jyväskyläläinen pelaajapolku ei ole enää yhtä selkeä.

Floppikauden jälkeen JYP on tilanteessa, jossa sillä on ensi kaudeksi yli 20 pelaajasopimusta, mutta se ei ole kertonut, kuka joukkuetta valmentaa. Tiedossa eivät ole myöskään toimitusjohtajan ja urheilutoimenjohtajan henkilöllisyydet. Hurrikaanipursi näyttää olevan pahemman kerran tuuliajolla. Tämän kauden konttaaminen on vain sen ilmiasu. On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea sieltä lopulta löytyy, kun tunkiota oikein penkaistaan.

JYP kaipaa johtajuutta ja isännän ääntä. Sellainen yhtiöstä on puuttunut sen jälkeen, kun Jukka Seppänen luopui enemmistöomistajuudestaan. Seitsemän - tai viiden tai kuuden tai mitä vaan - henkilön muodostama hallitus ei ole liigaseurassa toimiva päätöksentekoyksikkö, sen historia tietää kertoa monelta monituiselta paikkakunnalta.

JYPissä on ison itsetutkiskelun ja analyysin paikka jokaisella sektorilla. Urheilullinen menestys oli heikoin 12 vuoteen. Kaksi edellistä tilikautta ovat tuottaneet yhteensä 800 000 euron tappiot ja turskaa tullee rutosti tästäkin sesongista.

Nyt pitäisi vain tietää, ketkä sen analyysin tekevät.

JA VIELÄ: Äijänsuon iltaan päättyi paitsi SM-liigan kaikkien aikojen ulkomaalaispelaajan Eric Perrinin ura, myös kollegani, mentorini ja ystäväni Ilkka Kulmalan yli neljä vuosikymmentä kestänyt taival JYPin matkassa ainakin otteluiden osalta. "Huuhkaja" aka "Kyynel-Kulmala jää eläkkeelle myöhemmin keväällä. Joten ihan näin julkisestikin iso kiitos ja kumarrus näistä vuosista!

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .