Ilkka Kulmalan kolumni: Viihteen tuottamisella on hintansa

Voi olla, että jääkiekkoilijoista piirretään, myös mediassa, jotenkin kiiltokuvamaista luonnosta, Ilkka Kulmala kirjoittaa.

Ostravan lentokenttä on nimetty kaupungissa kuolleen säveltäjämestari ja oopperanero Leos Janacekin (1854–1928) mukaan.

Keskiviikon vastaisena yönä kello 0.30 tshekkikentällä ei harhaillut juuri muita kuin parvi jyväskyläläisiä jääkiekkoilun säveltäjämaestroja. He olivat näky.

Joukkue oli nimeltään JYP. Se oli juuri raivannut läheisessä Trinecin kaupungissa upeasti tiensä CHL-liigan finaaliin, mutta sitä onnea ei pelaajien olemuksesta pystynyt näkemään.

Niin uupuneita he olivat.

Sen verran raskas heidän välieräoopperansa oli ollut.

 

Oltiin ihan äärirajoilla, päävalmentaja Marko Virtanen totesi heti toisen välierätrillerin jälkeen.

Ylidramaattisesti tulkiten Trinecin siivon ja kompaktin Werk Arenan kaukalossa oli eletty kolmituntinen Dmitri Shostakovitshin seitsemännen sinfonian fiiliksissä. Se sinfonia kuvailee mahtipontisin poljennoin Leningradin piiritystä (1941–1944).

Piiritykseltä homma näytti myös Werk Arenalla. JYP oli saarrettu, se yritti kaikin keinoin kestää HC Ocelari Trinecin tarjoamaa herkeämätöntä painetta ja tulta. Ja lopulta kestikin, kuten leningradilaisetkin olivat kestäneet.

Mutta uhreja tuli Leningradissa.

Ja kolhuja tuli Trinecissä.

Yhtä vietiin sairaalaan tarkastettavaksi, toisella oli olkapää paketissa, kolmas esitteli irronnutta etuhammastaan, neljäs ja viides linkkasivat ja kaikki irvistivät. Siinä eivät samppanjapullot poksahdelleet.

 

Sitä vain, että viihteen tuottamisella on hintansa.

Voi olla, että vaikkapa jääkiekkoilijoista piirretään, myös mediassa, jotenkin kiiltokuvamaista luonnosta. Kuinka onkaan siistiä olla lätkämies, olla suosittu, tuuppia kiekkoa maaliin, tuuletella, olla toimittajien piirittämänä, kerätä katseita kaupungin pääkadulla, kerätä kauniita naisia, kerätä rahaakin aika kivasti.

Onko tämä lopulta edes osatotuus?

Se on, että jotain nämä pelaajat joutuvat ”autuutensa” eteen tekemään. JYPilläkin on päällä tilanne, jossa otteluja riittää kuin Trumpilla tviittejä. Eikä missään niistä kamppailuista katsota tappiota hyvällä.

Aina pitäisi saada aikaan viihdettä, taidetta tai tulosta.

Kaikki on inhimillistä. Ei Leos Janacekinkaan jokainen ooppera mestariteos ollut.

JYPin joukkoja keskiviikkoyönä silmäillessä mielessä käväisi myös Hugo Simbergin klassinen maalaus Haavoittunut enkeli (1903). Mutta tämä metaforan hakuyritys taitaa suistua jo överiksi.

Enkeleiksi kiekkoilijakörilöitä ei oikein osaa hahmottaa.

Reilun kahden tunnin Ostrava–Jyväskylä-lentokin oli jollain lailla korni. Koskaan aikaisemmin ei ole tullut oltua lentokoneessa, jossa ei ole ainoatakaan naista. Finnairin 50-paikkaisessa näin oli – ja testosteroni tuoksui kuin suitsuke.

Silti yhdenkään pelaajan päässä tuskin soi Frederikin biisi Sultan supermies.

Heikkilä & Kulmala: Tähän JYP oli kaatua - "Hyökkäyspeliä vain silloin, kun..."

JYPin sankari ei hihkunut riemusta - "Vähän pettynyt olen"

JYP nousi jyrän alta CHL-finaaliin – "Ihan äärirajoilla oltiin"