Konkari Riikka Sallisen kauhunhetkiä ja onnenitkua: "Mitä jumankauta olen mennyt tekemään..."

Riikka Sallinen oli mukana naisten ensimmäisissä jääkiekon EM-kisoissa 1989.

Hän oli mukana ensimmäisissä MM-kisoissa 1990 ja naisten ensimmäisessä olympiaturnauksessa 1998.

Ei siis ihme, että naiskiekon maailmanlaajuinen legenda herkistyi lauantaina. Suomen finaalipaikka oli se, mitä Sallinen oli niin pitkään jahdannut.

– Sinä et tavallaan tähtää tällaiseen palkintoon. Tärkeintä on matka, jonka yhdessä teemme. Tunnen nautintoa joka hetkestä, jonka saan olla osa tätä joukkuetta, Sallinen sanoi median edessä.

– Mutta kilpaurheilu on myös kilpaurheilua. Kaikki työ on tehty tätä hetkeä varten. Ei tämän parempaa voi olla...

Näin sanottuaan Sallisen ääni sortui. Hän puhkesi avoimesti onnenitkuun.

– Hieno palkinto on tulossa. Ja sitä isointa kohti mennään.

Sallinen on aito huippu-urheilija. Onnensa hetkellä hän piti visusti mielessä myös tulevan.

– Toisaalta sitä ihmettelee, mitä ihmettä täällä on tapahtunut.

– Toisaalta katse on jo sunnuntaissa.

Sallinen luottaa myös MM-finaalissa joukkoihinsa.

– Kun nyt siellä ollaan, tiedän että tästä porukasta löytyy vielä vain nälkää ja latausta.

– Samoilla lähdetään kuin tänään. USA:ta vastaan meillä pitää olla erittäin tiivis puolustus. Ja kun paikka tulee hyökätä, on oltava rohkea.

 

Välierässä Sallinen koki myös kauhun hetkiä. Hän joutui katselemaan jäähyaitiosta, kun Kanada vyörytti lähes kaksi minuuttia kahden naisen ylivoimaa. Tuloksetta.

– Katselin sitä penkiltä ja tunsin tuskaa, keskushyökkääjä kertoi.

– Ajattelin, että mitä jumankauta olen mennyt tekemään. Niin typerä jäähy ja toiset taistelevat nyt tuolla ja näyttävät mallia.

Naisleijonat oli lähes koko kamppailun flow-tilassa.

– Joka likka pisti itsensä likoon. Semmoista vääntöä ja taistelua, Sallinen kuvaili.

– Totta kai Noora (Räty) oli maailman parhaana maalivahtina se viimeinen lukko.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .