Liigavalmentajat: Pinssi pikkutakissa vain vaihtuu

Taas kerran piiri pieni pyöri valmentajien karusellissa. Jääkiekon Liigan joukkueista seitsemän lähtee alkavaan kauteen uudessa komennossa, mutta uusia päävalmentajakasvoja on vain kaksi, HPK:n Kai Rautio ja JYPin Marko Virtanen.

Hannu Aravirta luotsaa Pelicansia jo toista kertaa, samoin Kai Suikkanen TPS:ää. Jyrki Aho vaihtoi JYPistä Bluesiin ja Lauri Marjamäki Bluesista Kärppiin. Pekka Virta edusti Ässiä jo pelaajaurallaan, samoin Rautio HPK:ta.

Alku voi olla hankala, tai sitten ei.

– Vähän aikaa menee hakemiseen, mutta ei tämä jääkiekko mullistavaa ole, kiekkokiertolainen Toni Mäkiaho sanoo.

– Pekka Virta oli vähän uudenlaisempi, kun hänellä oli pelitavassa niin paljon kiekonpitoa. Vei oman aikansa päästä siihen sisään. Kun hän lähti KalPasta TPS:ään, hän joutui aloittamaan rumban uudestaan, vaikka siellä oli muutama KalPan pelaaja.

Mäkiaho, 38, tuli kyllä toimeen Virran – kuten kaikkien muidenkin valmentajiensa – kanssa. Juuri päättyneellä urallaan hän pelasi liigaa kahdeksassa eri seurassa peräti 18:n eri päävalmentajan alaisuudessa.

Mäkiahon kaltaisia pätkätyöläisiä valmentajat tarvitsevat yhä, kun loukkaantumiset iskevät tai peli ei kulje.

– Aina kun on soitettu, että tulenko jeesaamaan, mä olen lähtenyt saman tien.

Vahvat luonteet pärjäävät

Yksi ainaisista arvailun aiheista on, miten uusi valmentaja tulee toimeen tiettyjen pelaajien kanssa. Nykyisistä liigaluotseista etenkin Raimo Summasella on kulmikas maine. Näitä asioita pelaajat miettivät sopimuksia tehdessään.

– Jos on tarpeeksi hyvä ja vahva luonne, on ihan sama, kuka siellä on valmentaja. Jos on vähän heikompi, silloin pitää miettiä, ketkä siellä valmentavat, Mäkiaho evästää.

– Kannattaa ensin mennä juttelemaan valmentajan kanssa ja vasta sitten tehdä ratkaisut.

Nykyisistä liigaluotseista Mäkiaho tuntee Virran, Aravirran, Raimo Summasen ja Jukka Rautakorven – sekä Raution, joka oli hänen pelitoverinsa 1990-luvulla HPK:ssa.

– "Kaira" saa hyvän näytönpaikan. Hämeenlinna on sopiva, kun ei välttämättä ole niin suuren suurennuslasin alla.

Jokseenkin väistämätöntä on, että joillekin uusista valmentajista tulee takkuinen alku kauteen.

– Kokeneet valmentaja ovat olleet sellaisessa paikassa ennenkin. Luulisi heidän osaavan suhtautua siihen oikealla tavalla, ettei ota turhia paineita, Mäkiaho aprikoi.

Peluutuksessa petrattavaa

Poikansa D-juniorijoukkueen valmentajaksi ryhtyneellä Mäkiaholla on hyvä näppituntuma myös niihin liigaluotseihin, joita hän ei henkilökohtaisesti tunne.

Kärppien Marjamäki on hänen mielestään hyvä luomaan taktiikan kutakin vastustajaa vastaan. Aholta hän odottaa Bluesissa tehokasta tilastokiekkoa. Suikkasta hän kehuu huippuluokan johtajaksi, joka varmasti saa TPS:stä irti sen mitä saatavilla on.

Mäkiaho arvostaa valmentajia, joilla on pelisilmää peluutukseen. Siinä monella suomalaisella olisi hänen mielestään opittavaa, mutta hyviäkin hän mainitsee, ennen kaikkea Jukka Jalosen.

– Hänen joukkueessaan oli ihan sama, onko ykkös-, kakkos-, kolmos- vai neloskentällinen. Ne pelasivat, joilla kulki.

– Kun Euroopassa pelatessani näin pohjoisamerikkalaisia valmentajia, niin heillä jotenkin oli se kyky osata peluuttaa joukkuetta. Sitä kautta koko jengi saa ekstraa, kun jokainen on hyväksynyt roolinsa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Mäkiaho: Tällaisia ovat liigavalmentajat