Naisleijonien valmentaja viilipyttynä juhlahumussa: "Tämä ei ollut paras ottelumme"

Niin on sana "sensaatio" kärsinyt huippu-urheilun pyörteissä hyperinflaation. Niin totaalisen, että sen alkuperäisestä merkityksestä on enää rippeet jäljellä.

Hoh-hoijaa. Jo pelkkä sanan näkeminen otsikossa alkaa raukaista.

Mutta se sana, ja siihen ladattu tenho, löytyy yhä suomen kielestä. Ja joskus sitä pystyy käyttämään pakottamatta.

Nyt pystyy. Suomen naisjoukkue hurmasi Espoossa itsensä ja yleisönsä. Joukkue raivasi ensimmäisen kerran historiassaan tien MM-finaaliin.

Se oli ihan oikeasti sensaatio.

Välierässä kaatui "mahdottomana" pidetty Kanada lukemin 4–2 (1–1, 2–1, 1–0). Suomeen on luvassa tosi kiihkeä sunnuntai-ilta, vaaleineen ja lätkähurmoksineen.

Kaiken humun keskellä päävalmentaja Pasi Mustosen pokka piti.

– Ei minua edes jännittänyt, hän vakuutti

– Tai sentään hetken. Kun Ronja (Savolainen) oli tehnyt 4–2-maalin tyhjiin ajassa 59.22, näin että kaikki juhlivat. Kaikki ympärillä pitivät varmana, että se oli nyt tässä.

Mustonen ei uskaltanut pitää. Suomalaisen palloilun ihanimman karmeimmat muistot jyskyttivät takaraivossa.

– Aikaa oli 38 sekuntia. Mielessä kävi, voiko se olla teoriassa mahdollista.

– Voimmeko vielä kadottaa voiton.

Niin ei käynyt. Ihmetemppu löi tajuntaan viimeistään siinä vaiheessa, kun joukkue lauloi Maamme-laulua. Yleisö mukanaan.

– Puhuttiin tyttöjen kanssa siniviivalla, että tätä ei olisi tapahtunut ilman tuota yleisöä ja kotijäätä, Naisleijonien ykkössankari Noora Räty hehkutti.

Maalivahdin fiilis nousi korkeuksiin.

– Onhan tämä huikeaa, hän sai sanottua.

– Pikkutytöstä asti olen asunut tuossa hallin takana.

Räty oli illan hahmo, mutta ei ainoa. Kun tarvis oli, Suomi sai alkukankeuden jälkeen kaikki sylinterit hyrräämään.

Totta kai aina löytyy kivijalkapelaajia: Räty, Savolainen, Noora Tulus, Michelle Karvinen ja ennen kaikkea huikeat minuutit urakoinut Jenni Hiirikoski.

Oleellisin muutos sitten alkusarjan Kanada-ottelun (1–6) tapahtui kamppailupelaamisessa. Yhtäkkiä Naisleijonat oli fyysisesti vastustajansa tasolla.

– Olimme aika hyviä, mutta silläkin oli merkitystä, että pohjoisamerikkalaiset eivät ole tottuneet tällaiseen otteluralliin, Räty muistutti.

– Kuudes peli kymmenessä päivässä. Ja iso kaukalo. Se kuluttaa heitä.

Kamppailu eteni juuri niiden tunnusmerkkien mukaan, jotka Mustonen oli edellispäivänä pöytään ladannut.

– Voitamme, jos iskemme kaksi ylivoimamaalia – emmekä päästä omiin kahta enempää, päävalmentaja oli povannut.

Näin kävi.

Kun moinen paalutus nostettiin esiin trillerin tauottua, valmentajan ilme venähti muikeaksi.

– Kiitos, kun muistatte, hän totesi.

Naama peruslukemilla Mustonen sanoi senkin, että "tämä ei ollut Naisleijonien kaikkien aikojen paras ottelu".

– Kyllä se on edelleen vuoden 2017 MM-kisojen kamppailu USA:ta vastaan. Joo, joo, vaikka hävisimme sen 3–5.

– Tänään meidän ensimmäinen erä ei ollut mistään kotoisin. Jäimme telineisiin.

Sensaatiosta ja kaikesta hullunmyllystä huolimatta, lauantai oli vasta välieräpäivä. Sunnuntaina klo 20.00 Suomi taistelee ensimmäisen kerran maailmanmestaruudesta.

– Kokoamme illan aikana ryhmän, Mustonen kertoi.

– Pyrimme jollain tavalla nollaamaan tilanteen, mutta samalla hyödyntämään tämän valtavan nosteen.

Rädyllä oli oma reseptinsä.

– Mennään illalla jääkylpyyn, hän hihkaisi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .