Olli Määttä on kokenut urallaan enemmän vastoinkäymisiä kuin moni muu, mutta hän ei valita – Vuodet Pittsburghissa opettivat paljon, mutta nyt kaikki muuttuu

Olli Määttä ei ole valittaja.

Paljon kolhuja ja vastoinkäymisiä urallaan kokenut, mutta samalla rutkasti saavuttanut jyväskyläläinen on varsin sinnikäs jääkiekkoilija.

Tämäkin NHL-kausi päättyi 24-vuotiaan Määtän kannalta todella katkerasti. Yksi idän konferenssin kestomenestyjistä, Määtän Pittsburgh Penguins, hävisi avauskierroksella heittopussiksi ennakoidulle New York Islandersille suoraan neljässä pelissä. Kaiken muun lisäksi puolustajajärkäle istui katsomossa viimeiset kolme peliä terveenä.

– Se jäi harmittamaan. Eihän siellä kukaan halua olla. Ärsyttää katsoa pelejä katsomosta, hän kuittaa kevään pettymyksen.

Vastoinkäymiset ovat Määtälle varsin tuttu juttu. Raskain jakso oli kaudella 2014–15, kun olkapäävamma pilasi kesäharjoittelun. Kun jyväskyläläinen palasi jäälle, hän pääsi jo hyvään vauhtiin, kunnes lääkäri diagnosoi kilpirauhassyövän. Kun se oli poistettu, ei mennyt kauaakaan kun Määttä joutui jälleen lääkärin pöydälle leikattavaksi. Syynä oli jälleen olkapää.

– Se turhautti tosi paljon. Se kausi meni ihan penkin alle, vaati tosi paljon aikaa päästä kuntoon.

Hän ei kuitenkaan koskaan katkeroitunut siitä. Määtän tyyneys, tai omanlaisensa vaatimattomuus, on yllättävää.

– Eihän siinä syvimmässä pohjassa ollut koskaan. Ei siinä vain oikein voinut mitään. Päivittäin piti yrittää kuntouttaa, hän muistelee.

Kuinka monta leikkausta uran aikana on ehtinyt tulla?

– Onhan niitä, Määttä sanoo ja hengittää syvään.

– Onhan niitä. Eivät sentään yli kymmenen mene. Sitä sattuu. Kun miettii, mitä kaikkea muille on tapahtunut, ei voi tuntea hirveää harmia itseään kohtaan.

Vaatimattomuudesta ja tyyneydestä kertoo myös se, että omien henkilökohtaisten tavoitteiden nimeäminen tuntuu Määtästä ylitsepääsemättömältä. Hän on joukkuepelaajan prototyyppi.

– On aina vaikeaa, kun ruvetaan itsestä puhumaan. Ei se kai kuulu luonteeseen, en halua olla koko ajan parrasvaloissa. On vanha klisee, että haluaa auttaa joukkuetta, mutta loppujen lopuksi sehän on tärkeintä.

Määtän NHL-tarinassa kääntyi kesäkuun puolessavälissä täysin uusi sivu, kun hänet lähetettiin Pittsburghista Chicago Blackhawksiin vaihdossa saksalaishyökkääjä Dominik Kahuniin ja viidennen kierroksen varausvuoroon.

Siirto ei tullut Määtälle täysin puskista. Hän osasi arvella, että jotain joukkueen puolustusosastolle tapahtuu kesän aikana. Uutinen muutosta hätkähdytti silti.

– Eka harmitti, että lähdin Pittsburghista pois, olin siellä sen verran monta vuotta jo ollut ja saanut hyviä kavereita. Se alkoi tuntua jo vähän kodilta. Mitä enemmän sitä pureskeli, sitä iloisempi olen ollut siitä, että pääsin hyvään seuraan, Määttä kertoo.

Uutta asuntoa ei ole vielä löytynyt Chicagosta, vaikka tarkoitus on kuun lopussa muuttaa. Kaikki muutettava on vielä Pittsburghissa: tavarat, auto, työlupa.

Ilmassa huokuu uudenlainen innostus. Määttä on kuntoutunut tällä kaudella pelejä vieneestä ylävartalovammasta, ja kesällä on voinut keskittyä treenaamiseen. Jyväskylässä hän on treenannut erityisesti JYPistä tuttujen Valtteri Kemiläisen ja Markus Poukkulan kanssa.

Kesätreenissäkin on selkeä teema: Liikkeen räjähtävyyttä ja voimaa tulee kehittää.

– Jääkiekko on mennyt luisteluvoimaisuudessa eteenpäin. Peli on muuttunut niin paljon niistä ajoista, kun tulin liigaan. Ei hirveästi ole kiekottelua, vaan koko ajan tulee suunnanmuutoksia ja mennään pystyyn tosi paljon.

– Ei se luistelu kaikki kaikessa ole, mutta se auttaa tosi paljon. Mutta jos et osaa pelata päällä, et osaa pelata.

Oikea asenne pelaajalle, jota ei NHL:n tasolla pidetä kaikista vikkelimpänä jaloistaan. Hän nielee tuskastuksen valittamatta ja yrittää uudestaan. Peliminuuttejakin saa Chicagosta vain töitä tekemällä.

– Totta kai tarjolla on vastuuta, ja se pitää vain ottaa, Määttä päättää.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .