Terve Ässät vastaan haavoitettu Tappara - Pata painaa päätyyn asti

ASETELMA: SM-liigan runkosarjaa tahkotaan puoli vuotta. Pudotuspelit kestävät maksimissaan reilun kuukauden. Siivu on niin pitkä, ettei mikään joukkue voi olla koko ajan sataprosenttisessa tikissä. Kyse on siis sekä fyysisen että henkisen vireystilan ajoittamisesta. Samaan aikaan pitäisi saada vielä pelillisetkin asiat loksahtamaan kohdalleen.

Tämän kevään finalistit ovat olleet kevätkauden kaksi absoluuttisesti parasta joukkuetta. 25 edellisestä ottelustaan Tappara on voittanut 20, Ässät peräti 22. Se on jäätävä suoritus.

Finaalisarjasta sopii olettaa tulevan jääkiekon juhlaa. Ässät tömistää eteen päin hurmoksen ja hulluuden voimin. Valmennusjohto antaa tietyt raamit, mutta lopulta peli on jätetty pelaajille. Tapparassa tilanne on samankaltainen. Jukka Rautakorpi luotsasi Tapparan mestariksi kymmenen vuotta sitten koutsaamalla kovin erilaista jääkiekkoa kuin nyt. Se Tappara pelasi sanalla sanoen tylsää tylsää hokia. Isokokoinen joukkue paini ja työnsi keppiä kainaloon sydämensä kyllyydestä, vaikka Tapparan silloisella materiaalilla olisi voinut pelata viihdyttämpääkin lätkää. No, vain voittajat muistetaan.

Takavuosina omanlaistaan "robottikiekkoa" peluuttanut Rautakorpi on keväällä 2013 liikkeellä erilaisella filosofialla. Hän puhuu mielellään yksilön reagoinnista ja yksilön valmentamisesta. Pelikin näyttää siltä, että sitä pelaavat pelaajat, eivät valmennuksen ohjelmoimat työhevoset.

Kumpikin pääsee finaalisarjaan hyvävoimaisena, kun Tappara lakaisi Lukon tieltään suoraan 4-0, eikä Ässien 4-1 -voitto JYPistä jättänyt sekään sijaa jossitteluille. Kun kiekko maanantaina putoaa, on kirvesrinnoilla takana kahdeksan välipäivää, patapaidoilla kuusi. Tappara antaa ronskisti tasoitusta sairaslistallaan, kun Aleksander Barkovin ja Chris Connollyn pelit päättyivät tämän kauden osalta viimeisen HIFK-puolivälierän loukkaantumisiin. Ässien sairastupa oli ainakin viimeisessä välierässä JYPiä vastaan tyhjä.

ARVIO: Kaiken järjen mukaan sarjan pitäisi olla tasainen. Jokohan nyt nähtäisiin jopa SM-liigahistorian ensimmäinen seitsemään otteluun venynyt finaalisarja? Todennäköisesti ei nähdä. Jokainen kampppailu on tiukka vääntö, mutta Ässät raahaa kannun Poriin haavoitetun Tapparan nenän edestä voitoin 4-1 tai 4-2.

SEURAA HEITÄ: Ensimmäisenä käsittelyyn maalivahdit. Tapparan Juha Metsola ja Ässien Antti Raanta kuuluvat kumpikin kauden komeettoihin. Kummankin sulamista on odoteteltu pitkin kevättä, kumpikaan ei ole sulanut. Merkkejä kummankin kuolevaisuudesta oli välierissä ajoittain ilmassa, mutta toisaalta Metsola päihitti veskarien kamppailussa selvästi Petri Vehasen ja Raanta Tuomas Tarkin. Kumpikin töräytti välieriin kaksi nollapeliä. Jos molemmat pysyvät täysissä sielun ja ruumiin voimissa, maalivahdit eivät tätä sarjaa ratkaise. Niin tasan ovat puntit tällä osastolla.

Siispä tarkasteluun kultakypärät. Stanley cup -voittaja Ville Nieminen on Tapparan ruumiillistuma. Härkämäinen hyökkääjä latasi 36-vuotiaana tiskiin yhden kauden piste-, maali- ja syöttöennätyksensä runkosarjassa. Pudotuspeleissä tehoja on kertynyt verkkaisempaan tahtiin, mutta se ei pienennä Niemisen merkitystä joukkueelleen. "Niämine" on pelaaja, joka saattaa milloin tahansa ratkaista omalla henkilökohtaisella panoksellaan minkä tahansa ottelun. Kovaotteinen ja häijy hän on myös tarvittaessa. Sitä häijyyttä Tappara tarvitseekin, kun vastaan asettuu Veli-Matti Savinainen. Vaikka Savinainen on tehnyt näissä pudotuspeleissä vain yhden maalin, on hän Ässien tärkein pelaaja. Tasakentällisin, ylivoimalla, alivoimalla - oli tilanne mikä tahansa, Karri Kivi käskee kaukaloon Savinaisen. Playoffissa hän on pelannut hyökkääjälle muhkeat 22 minuuttia ottelua kohden. Vastuu tuskin ainakaan vähenee fiinaaleissa. Riittääkö patterissa virta loppuun asti?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.