"Pitää vähän stressatakin" – Tämä mies vei JYPin playoff-kevääseen

NHL pyörii maalivahti Eetu Laurikaisen mielessä yhä enemmän ja enemmän. Ensi kaudella hän torjunee kuitenkin yhä Hippoksella.

Urheilun kanssa on tapana liioitella.

Mutta seuraava ei ole holtitonta paisuttelua vaan vastustamatonta faktaa.

Kun JYPin pelaajat perjantaina heittivät isot kassinsa tuttuun keikkabussiin ja lähtivät paahtamaan kohti Raumaa, joukkue saattoi kiittää matkastaan yhtä miestä.

Ilman maalivahti Eetu Laurikaista, 26, hurrikaaniyhteisöllä ei olisi ollut mitään asiaa edes playoffien ensimmäisellä kierrokselle. Kukaan ei pysty laskemaan, kuinka monta pistettä veräjänvartija JYPille runkosarjassa kaivoi.

Vain se on on varma, että niitä oli paljon.

Ja lopulta yhdenneksitoista sijoittunut Vaasan Sport jäi pisteen päähän.

Laurikainen itse ei moista allekirjoita. Ei tietenkään.

Kuultuaan väitteen omasta ratkaisevasta osuudestaan nuori mies vaivautuu ja käy kiemurtelemaan.

– En minä tiedä. Välillä sujui hyvin, välillä tosi hyvin, välillä ei niinkään, Laurikainen ähkäisee.

– Mutta joukkueena tässä mennään.

Tulihan se sieltä. Jääkiekon "kultainen käytöskirja" opastaa lausumaan juuri näin.

Toisaalta ei ole syytä epäillä, etteikö Laurikainen olisi aidosti sanojensa takana. Hän on joukkuepelaaja, vaikka usein kuulee väitettävän, että palloilulajien maalivahdit ovat yksilöurheilijoita.

Eikä sekään hokema ole tuulesta temmattu.

JYPin ykkösvahdin rooli lankesi tällä kaudella Laurikaiselle. Tai pikemminkin hän otti sen.

Syksyllä oli tosin hetken hakemista.

– Alussa tuli pari huonoa peliä, mies myöntää.

– Niistä jaksettiinkin sitten muistutella. Mutta ei mitään, se oli vain hyvää keppiä.

Valtaosa kaudesta on ollut vakuuttavaa tekemistä. Laurikainen (torjuntaprosentti 91,64) kuuluu Liigan top3-maalivahteihin. Ehkä ainoastaan toinen jyväskyläläissyntyinen veräjänvartija eli Kärppien Veini Vehviläinen kiilaa aavistuksen edelle.

– Hienoa, että olen pystynyt nostamaan tasoa edelliskaudesta, Laurikainen iloitsee.

– Kun kesän harjoituskausi oli ehjä, ei ole tarvinnut miettiä mitään ylimääräisiä.

 

Maalivahtien sanotaan olevan mystisiä veikkoja. Tästä on menneinä vuosina saatu riittävästi dataa myös Jyväskylässä. Ei nyt puhuta nimistä.

Laurikainen vaikuttaa persoonana tasaiselta, mutta omaa toimenkuvaansa hänkin pitää eriskummallisena.

– Onnistuminen on niin pienestä kiinni, ettei sitä moni varmasti ymmärräkään, mies selvittää.

– Se on maalivahdilla vähän niin, että tunnetila on sata tai nolla, ilman välimuotoja. Sitä joko on kiinni pelissä tai ei ole.

Eikä asiaa pysty aistimaan ennen ottelua.

– Tunnetila syntyy oman habituksen ja tekemisen kautta, Laurikainen valistaa.

– Mitään "urkkaruutu"-torjuntaa siinä ei tarvita. Rentous voi löytyä vaikka perusrännikiekon pysäyttämisestä.

Laurikainen ei kiellä stressiä.

– Näen niin, että pitääkin vähän stressata, hän yllättää.

– Silloin saa itsestään eniten irti, kun on vähän huolissaan tuloksesta, joukkueen tilanteesta ja omasta tekemisestään.

Toisaalta sopivan leppoisana Laurikainen Rauman matkansa aloitti.

– Tykkään pelata Lukkoa vastaan. Sitä vastaan on yleensä kaikenlaista tapahtumaa.

– Raumalaiset antavat kovaa painetta ja yrittävät nopeaa kiekonriistopeliä. Heidän kanssaan maalivahdin on oltava hereillä.

Yhtä asiaa Laurikainen ei epäile.

– Olen varma, että JYPin pelit jatkuvat puolivälierissä.

NHL pyörii Laurikaisen mielessä.

– Nyt jopa enemmän kuin aikaisemmin, mies myöntää.

– Mutta edetään askel kerrallaan. Tässä asiassa ei pysty ottamaan isoja harppauksia.

Sinänsä hyvä – JYPin kannalta.

Ensi kaudesta on jo kontrahti kunnossa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .