Sattumalta konkariksi

Tämän tarinan voisi aloittaa vaikkapa sillä, että Kalle Koskinen tekee tiistain TPS-ottelussa historiaa - taas. 3. tammikuuta Koskiselle napsahtaa mittariin 40 vuotta. Hän on kautta aikojen ensimmäinen JYPissä yli nelikymppisenä pelannut kiekkoilija.

-Ei mulla ole sen kummempia synttärisuunnitelmia. Olen illalla käytettävissä, jos pääsen pelaamaan, Koskinen virnuilee.

Jyppiläistä "ikähistoriaahan" Koskinen teki jo reilut kolme vuotta sitten. Mies palasi Ruotsista kotiin ja hänestä tuli syksyllä 2008 reilun 36 vuoden iässä vanhin JYPissä koskaan liigaa tahkonnut pelaaja.

-Tuossa vuosi sitten tästä oli puhetta, että näin se varmaan on. Silloin tuli mieleen tulokaskausi, kun pelasin Laurilan Haten parina ja ajattelin, että onpas tuo jo aika vanha mies. Hate oli silloin 28-vuotias, Koskinen ihmettelee.

Mutta unohdetaanpa ikävuodet vähäksi aikaa. Nehän ovat vain numeroita. Tarinan varsinainen pihvi on siinä, että Kalle Koskisesta ei pitänyt tulla ammattijääkiekkoilijaa ollenkaan.

-1992-93 kauden jälkeen minusta tuli yli-ikäinen A-junioreihin ja itse asiassa ehdin jo lopettaa jääkiekon. Olin päässyt yliopistolle opiskelemaan Suomen kieltä ja suunnitelmissa oli satsata opiskeluihin ihan tosissaan. Savolaisen Kari (silloinen päävalmentaja) soitti sitten loppukeväästä ja kyseli, tulisinko kesäksi liigajoukkueen mukaan treenaamaan. JYPin pelaajisto uudistui silloin aika paljon ja ajattelin, että mikä ettei, Koskinen muistelee.

Kesä liigaringissä sujui sen verran mallikkaasti, että parisen viikkoa ennen kauden alkua Koskista kehotettiin pistäytymään JYPin toimistolla.

-Sanoivat, että allekirjoita sopimus, pääset pelaamaan.

18 vuotta myöhemmin Koskinen pelaa yhä jääkiekkoa. Menossa on yhdeksästoista peräkkäinen kausi pääsarjatasolla. Ihan noin niin kuin "vahingossa".

-En mä silloin suunnitellut mitään jääkiekkoammattilaisuutta. Eikä SM-liigakaan ollut vielä täysiverinen ammattilaissarja. Ammatin tekeminen jääkiekosta oli siihen aikaan vaikeampaa kuin nyt, Koskinen arvelee.

"Välillä aika raskasta..."

Alakerran sympaattinen isähahmo on lätkäjargonissa melkoisen kulunut kokeneeseen puolustajaan liitettävä määritelmä. Mutta minkäs teet, Koskiseen se sopii kuin nyrkki silmään. Kiekkopiireissä tuskin kenelläkään on pahaa sanottavaa lungista palokkalaisesta.

Mutta mitä isähahmo miettii, kun samassa pukukopissa touhuaa lähes parikymmentä vuotta nuorempia kavereita? Vastaus on jälleen varsin "kallemainen".

-On se välillä aika raskasta, Koskinen velmuilee ja säestää vastaustaan syvällä huokauksella.

-Sieltä löytyy sellaisia touhottajia, että aina ei tiedä, onko töissä vai kotona, perheenisä lisää.

Vielä yksi kausi?

Ensi kausi olisi Koskisen 20:s peräkkäinen pääsarjatasolla. Kuuden elitserien-kauden lisäksi menossa on kolmastoista kausi SM-liigassa. Sopimus JYPin kanssa päättyy tänä keväänä. Vaikka rooli on kuluvan kauden aikana pienentynyt, on helppo kuvitella Kalle Koskiselle löytyvän tilaa myös JYPin ensi kauden rosterista. Mies ei ole vielä asialla kuitenkaan päätään vaivannut.

-En tiedä yhtään... Peli maistuu, olen onnellinen jokaisesta vaihdosta, jonka pääsen pelaamaan. Mutta ensi kauteen en ole uhrannut vielä ajatustakaan. Katsotaan sitten keväämmällä, Koskinen suunnittelee.

Pitkän uran ikimuistoisin hetki on itsestäänselvyys - kevään 2009 mestaruus.

-Eihän sen kanssa mikään pysty kilpailemaan, ei tietenkään, Koskinen linjaa.

Pienen pohdiskelun jälkeen löytyy kuitenkin listakakkonen. Se oli se, kun Koskinen Scandinaviumin hiljensi.

-Timråssa pelattiin yhtenä keväänä vällierissä Frölundaa vastaan. Pääsin iskemään Göteborgissa jatkoaikamaalin. Se on jäänyt mieleen, kun ei niitä maaleja niin mahdottomasti ole tehtynä, hän muistelee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.