Täältä lähti maailmalle Rantasalmen sulttaani

Jääkiekkoilija Jarkko Immosta, 26, kutsutaan Rantasalmen sulttaaniksi. Rantasalmelaiset ihmettelevät miksi.

He eivät näe kiiltokuvassaan Pekka Lipposen kaksoisveljen Ville Lipposen ahneen, lihavan ja änkyttävän ahväärimiehen vikaa.

Paljon puhuttavaa

Pi-pi-pirskatti.

Kännykkä piippaa juuri, kun ohitamme Saparomäellä Outsiderin ( Aarne Haapakoski) luoman kansainvälisen öljy-yhtiön seikkailijahahmon, Sumulaakson kuningattaren henkikaartin komentajan Pekka Lipposen synnyinkodin.

Markku Leväinen soittaa hotelli Rinssi-Everstistä. Rantasalmen jäähalliyhtiön toimitusjohtaja on huolissaan. Olemmeko jo lähellä? Hänellä olisi paljon puhuttavaa Jarkko Immosesta.

Rinssi-Everstin ravintolassa sisäistämme nakkikeittoa ja 4 150 asukkaan eteläsavolaista Rantasalmen kuntaa. Vaivatonta. Kaikkialla vettä ja rantaviivaa, jota riittää 1270 kilometriä. Ikkunasta avautuu seesteinen näkymä Pienelle Raudanvedelle.

– Siellä Jarkko harjoitteli lämäreitä, Leväinen huitoo päin maisemaa.

”Muistaa meidät”

Pöytä nousee nostalgiasta.

– Parikymmentä vuotta sitten oli talvia, jolloin luonnonjäällä pystyi luistelemaan kuusi kuukautta, Leväinen huokaa.

Ilman senkaltaista arktisuutta Jarkko Immonen olisi tuskin koskaan joutunut kantamalla kantamaan itselleen vastenmielistä JYP:n kultakypärää.

Leväinen on innoissaan. Ruoka jäähtyy. Mies oli Immosen ensimmäinen valmentaja. Syksyllä 1989 Rantasalmen Urheilijoiden F-junioreiden harjoituksiin ilmestyi tummatukkainen poika Mustalahden rannalta.

– Siitä lähtien Jarkko on muistanut mainita, että RU on hänen kasvattajaseuransa, Leväinen ihastelee.

– Niin vaatimaton alusta asti.

Kova ikäluokka

Immosen ikäluokka oli savolaista sementtiä.

– Puoleentoista vuoteen ei hävitty matsiakaan. Sitten tuli Puumalassa tappio ja osa poikien vanhemmista uhkasi valmentajia lopputilillä, Leväinen nauraa nyt. Silloin ei naurattanut.

Pentti Kontturikin on saapunut Rinssi-Everstiin hekottamaan. Kontturi oli toinen valmentaja ja Asikkalan ala-asteen opettaja. Immonen kävi kyläkoulua neljä vuotta. Luokalla oli kolme oppilasta.

– Jarkko oli asiallinen koululainen. Ei valittanut mistään. Mutta kiekkoilu meni lukemisen edelle.

Leväinen tuuppaa salaattilautasta sivuun. Hänellä on tärkeää asiaa.

– Junnutähdet ovat usein äärimmäisen itsekkäitä. Mutta tiedätkö, ei Jarkko. Syöttö lähti aina, jos kaveri oli paremmassa paikassa.

Aina jäällä

Rantasalmen luonnonjääkaukalon paikalle nousi vuonna 2002 halli, joka kantaa Suur-Savon Osuuskaupan nimeä. Kehumme vuolaasti areenaa, josta Leväinen on lähes yhtä ylpeä kuin Immosesta.

– Kun maailmalta kiiri Rantasalmelle sana Jarkon menestyksestä, hallin rahoituspäätös sai kummasti tuulta alleen, Leväinen hymähtää ja nostaa seinältä AHL-seura Hartford Wolf Packin pelinutun numero 16.

Selässä loistaa Immosen nimi. Leväinen hypistelee paitaa kuin aarretta. Hartaus jatkuu. Panemme otsat rullalle ja mietimme porukalla Rantasalmen merkitystä Immosen uralle.

– Sillä lahjakkuudella ja työnteon määrällä hänestä olisi tullut tähti missä tahansa, Kontturi vakuuttaa.

Mutta Rantasalmi ei ollut pöljempi vaihtoehto. Järven jäällä ja luonnonkaukalossa ei ollut harjoitusvuoroja eikä -maksuja. Jarkko sai luistella ja lämiä aina halutessaan.

Ja hän halusi. Aina.

– Jarkko pelasi jo SaPKon edustusjoukkueessa, kun näin hänet yksin treenaamassa Rantasalmen kaukalossa, Leväinen kertoo.

– Kysyin, eivätkö Savonlinnan harjoitukset riitä.

Ei puhettakaan.

Kytö silmissä

Rantasalmi Oy on maailman vanhin hirsitalotehdas. Törmäämme porstuaan hamppareina. Mutta kun myyntineuvottelija Heikki Karhu kuulee, että tulimme kyselemään Immosesta, hän ponnahtaa tuoliltaan kuin inpurtti&ekspurtti -liikkeen pitäjä ja ohjaa vieraat kohteliaasti kabinetin puolelle.

– Aikoinaan vihelsin junnujen otteluita. Ristikon läpi näki heti, että Jarkon silmissä paloi poikkeuksellinen kytö, Karhu maalaa.

Rantasalmi Oy on Immosen kummisponsori.

– JYP:n markkinointijohtaja Kari Tyni soitti lokakuussa, Karhu kertoo.

Pian Immosen pelipaidan selkään ilmestyi sana ”Rantasalmi”.

Lopulta etenemme alkulähteille. Saimaa ja Haukivesi. Mustalahden rannalta löytyy 1970-luvulla rakennettu omakotitalo. Oveen on lyöty vihaisen koiran naaman kuva ja teksti ”Minä vartioin täällä”.

Kodin sankarit

Tuula Immonen saapuu virkeänä avaamaan. Jaloissa lyllertää englanninbulldog Tintti, pelotteena kuin pyylevä Lipponen.

– Äidin on ollut ihana seurata Jaksun (Jarkko) uraa. Voisiko parempaa poikaa kuvitella.

Immosilla Jaskon salaisuus raottuu. Äiti-Tuula ja isä-Pentti ovat arjen sankareita. Kun Jarkko oli 4-vuotias, isä aurasi kotirantaan pläntin, jossa poika toteutti itseään. Kun Jarkko oli 14-vuotias, isä ja äiti osallistuivat kimppaan, joka kuskasi viittä RU:n D-junnua 40 kilometrin päähän SaPKon harjoituksiin.

Pian porukasta oli jäljellä vain Jarkko. Kotiväestä tuli kuljetusliike.

– Savonlinna kävi tutuksi. Se oli aina kolmen tunnin keikka, Tuula Immonen selvittää.

Jarkko jakaa kiitosta vanhemmilleen.

– Kovempaa aikaa se oli heille kuin minulle.

Väki vaatimaton

Puhelinasentaja Pentti Immonen on työkeikalla Vaasassa. Kotiavustaja Tuula Immonen on tehnyt pitsaa.

– Minusta ei oteta kuvia. Kuulitteko? Ei oteta!

Tuula Immonen on vaatimaton kuin Jarkko Immonen. Heureka! Jarkko Immonen on vaatimaton kuin Tuula Immonen. Vaatimaton kuin kaikki rantasalmelaiset. Ei puhettakaan sulttaaneista tai Abessinian tuohivirsuahvääreistä.

– Jaksu karsastaa olla tikkuna kaikkien pällisteltävänä, äiti varmistaa.

Tintti makaa lattialla ja kuorsaa.

– Jarkon kiekkoilussa ei ole mitään kummallista. Se on aina ollut luontevaa ja luontaista.

Mitäs tässä, ei meillä sen enempää ollutkaan. Palaamme Jyväskylään. Jyväskylässä Jarkko Immonen yllättää.

– Isona minusta tulee johtaja Johanna-vaimon kampausalan firmaan, hän laukaisee puskista.

Ei, ahväärimies hän ei ole, eikä sulttaani. Mielikuvapomo kuitenkin.