Taistelijan ura päättyi karulla tavalla

Uutinen ei enää lähes kymmenen kuukauden pakkohuilin jälkeen tule yllätyksenä, mutta silti se kirpaisee. Kirpaisee lujasti.

– Polvi on siinä kunnossa, että valitettavasti joudun lopettamaan jääkiekkourani. Ja... Niin, Jari Jääskeläinen sanoo.

Hippoksen hallin aitiossa numero 18 tulee hiirenhiljaista. Raavas mies joutuu nieleskelemään, eikä ihme. Jääkiekko – ja JYP – ovat olleet osa 32-vuotiaan hyökkääjän elämää yli neljännesvuosisadan.

– Olin viisi- tai kuusivuotias, kun aloitin. Yhden kauden (2002-03) pelasin välillä mestistä Hermeksessä, muuten seura on aina ollut JYP, Jääskeläinen laskee.

Niinpä. Siinäpä se onkin. Vaikka Jääskeläinen ei ollut koskaan suurten otsikoiden mies tai pörssirohmu, on hän niin merkittävä palanen nyky-JYPiä, että ulkopuolinen ei välttämättä sitä edes oivalla.

Jääskeläinen pelasi JYPissä 555 runkosarja- ja 63 pudotuspeliottelua. Palkintokaapista löytyy kaksi mestaruutta ja kaksi pronssia. Tehopisteitä kirjattiin 45+75=120 runkosarjassa ja 8+4=12 pudotuspeleissä.

– Aika pitkään tässä sai olla mukana. Onhan nuo pelimäärät ihan älyttömiä, vaikka aika kaukana Latvalasta vielä ollaankin, Jääskeläinen hymähtää yli tuhannen ottelun ennätysmieheen viitaten.

– Monia, monia hienoja hetkiä. Se tässä vain kaihertaa, että iän puolesta pelivuosia olisi ollut vielä runsaasti jäljellä.

"Tiesin heti, että nyt meni rikki"

Jääskeläisen viimeiseksi liigaotteluksi jäi viime tammikuun 24. päivänä pelattu ottelu Porin Ässiä vastaan. JYP voitti kamppailun 2–0, mutta sen jälkeen käynnistyi patapaitojen mielikuvituksellinen voittoputki, joka päättyi lopulta mestaruuteen.

Jääskeläinen muistaa loukkaantumiseen johtaneen tilanteen tuskallisen hyvin.

– Menin taklaamaan ja horjahdin. Paino siirtyi kokonaan toiselle jalalle jotenkin putosin ikään kuin polveni päälle. Se ruksahti ja sattui niin perkeleesti. Tiesin heti, että nyt meni jotain pahasti rikki, Jääskeläinen muistelee.

Kahden operaation ja yli yhdeksän kuukautta kestäneen kuntoutustaistelun jälkeen kädet oli pakko nostaa pystyyn. Jääskeläinen ei halua sen tarkemmin yksilöidä, mitä polvesta meni rikki.

– Sanotaan niin, että se meni vaan niin hankalasti, ettei mitään enää ollut tehtävissä. Nyt tavoitteena on se, että pystyn vielä joskus harrastamaan liikuntaa. Huippu-urheilijaksi minusta ei tällä polvella enää ole, Jääskeläinen pukee sanoiksi karun totuuden.

Tietotaito joukkueen käyttöön

Hippokselta Jääskeläinen ei katoa mihinkään, ainakaan vielä.

– Sopimusta on tämä kausi jäljellä ja tarkoitus on, että pyrin auttamaan joukkuetta sen minkä pystyn, hän paljastaa.

– Keväällä katsellaan sitten uusia haasteita, tosin jääkiekon kanssa haluan kyllä olla tekemisissä jatkossakin. Jos loukkaantumisesta jotain positiivista haluaa etsiä, niin opintojani olen saanut edistettyä aika vauhdikkaasti, ammattikorkeakoulussa liiketaloutta opiskeleva Jääskeläinen kertoo.

Päävalmentaja Marko Virtanen haluaa pitää JYPin luottohevosen edelleen tutussa pilttuussa.

– Sen tietotaidon, mikä Jäsällä on vuosien varrelta haluan joukkueen käyttöön. Varsinkin henkisellä puolella hän voi olla nuorten pelaajien apuna, Virtanen toteaa.

Kertoessaan millaisen pelaajan joukkue menettää, Virtanen ei säästele ylisanojaan.

– Sitä saa mitä tilaa, se kai kuvaa Jäsää parhaiten. JYP-arvojen ruumiillistuma: taistelu, uhrautuminen, sitoutuminen, kamppailu, periksiantamattomuus. Ne tulevat ensimmäisenä mieleen, Virtanen listaa.

– Erittäin arvokas pelaaja joukkueelle.

Päävalmentajan sanoja ei ole syytä epäillä. Ironista on se, että Jääskeläisen tapa pelata jääkiekkoa on äärimmäisen huonon tuurin lisäksi toinen syypää uran ennenaikaiseen päättymiseen. Sillä loukkaantumiseen johtaneesenkin tilanteeseen Jääskeläinen meni niin kuin aina.

Itseään säälimättä, vastustajaa kunnioittaen, joukkueen etu mielessään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Toimitusjohtaja Tyni: "Iso pala konkreettista Jyppiä"

JYP-hyökkääjä joutuu lopettamaan uransa