Yli tuhannen ottelun veteraani poistuu areenalta - "Kiitos kaikesta!"

Kun mies on pelannut pääsarjatasolla 20 vuotta, on järkyttävän pitkää siivua mahdotonta tiivistää yhteen juttuun.

Yli tuhat SM-liiga tai elitserien-ottelua tahkonneen Kalle Koskisen, 41, mittava pelaajaura päättyy tänään perjantaina SM-liigan pronssiotteluun, vaikka työ jääkiekon parissa jatkuukin JYPin markkinoinnissa ja A-nuorten apuvalmentajana.

Matkan varrelle mahtuu esimerkiksi yli 200 pelikaveria ja yhdeksän päävalmentajaa. Lisäksi on huoltajia, hierojia, fysioterapeutteja ja muita taustahenkilöitä. Moni merkittävä hahmo puuttuu tästä jutusta, mutta missään tapauksessa vähäpätoinen ei ole tämäkään viisikko.

Tässä Kiekko-Keskisuomalaisen pieni pintaraapaisu Koskisen uraan eräiden matkan varrella mukana olleiden kiekkomiesten sanoin.

Sami Vatanen

21 vuotta. Koskisen pakkipari JYPissä 2009-12. Anaheim Ducks/Norfolk Admirals.

"Kiitos kaikesta! Kolme vuotta tuli yhdessä pelattua. Kalle on iso tekijä siinä, että olen tänne asti päässyt. Alussa vähän jännitti, Kalle oli melkoisen uran pelannut jo siihen mennessä. Mutta sen pariksi oli helppo mennä. Rauhallinen kaveri, joka ei panikoi eikä hermostu mistään.

JYPin kopista poistuu suuri persoona, mutta kaikki loppuu aikanaan. Onneksi Kalle jatkaa kiekon parissa, joten hallilla nähdään jatkossakin."

Jyrki Välivaara

36 vuotta. Pelikaveri JYPissä 1997 alkaen yhteensä seitsemän kauden ajan. Maailmanmestari 2011, ura jatkuu vielä ainakin ensi kauden.

"Pääsin liigajoukkueeseen mukaan -97. Ensimmäinen peli oli Ässiä vastaan ja pelasin Konan parina. Se on ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen. Eihän se mikään vanha mies vielä silloin ollut, mutta rauhallinen ja luotettava pakkipari. Siinä vieressä oli hyvä pelata, mulle kaikki oli vielä uutta ja jännää.

Ruotsissa oltiin pleijareissa vastakkain 2004, kun pelasin Linköpingissä ja Kona Timråssa. Inhottava vastustaja! Iso mieshän se on ja hoitaa ruutunsa äärimmäisen tiiviisti. Me lähdettiin ennakkosuosikkeina siihen sarjaan, mutta hävittiin. Kyllä ärsytti."

Harri Laurila

47 vuotta. Koskisen pakkipari tulokaskaudella 1993-94. JYPin apuvalmentaja 1.5.2013 lähtien.

"Hiljainen, rauhallinen nuori mies silloin aikanaan koppiin ilmestyi. Eihän Kalle mikään suupaltti vieläkään ole, mutta siihen aikaan ei paljon puhua pukahtanut. Vaikka sellaisia ne olivat nuoret pelaajat silloin melkein kaikki.

Sen näki heti, että kaverin taidot riittävät liigaan, mutta eihän sitä koskaan voi tulokkaasta tietää, kuinka kauan ura jatkuu. Rauhallisuus on varmasti eräs pitkän uran salaisuuksista, mies ei ole koskaan hötkyillyt kaukalossa eikä sen ulkopuolella.

Viimeksi toissapäivänä näin Kallea hallilla ja varmasti jatkossakin törmäillään. Samanlaiselta kaverilta se vaikuttaa edelleen kuin 20 vuotta sitten. Ei ole miksikään muuttunut."

Jari Lindroos

52 vuotta. Pelikaveri 1993-95. SM-liigan kaikkien aikojen pistepörssin 5. Veikkaajan Jyväskylän analyytikko.

"Pitkä, laiha kaveri siellä löntysteli kesän juoksutreeneissä menemään -93, yleensä viimeisten joukossa. Eikä ollut kovin hanakka punttisalillakaan tarttumaan rautoihin.

Aika nopeasti Kalle kuitenkin pääsi siihen Laurilan Haten pariksi ja meidän ykkösketjun taakse pelaamaan. Sijoittuminen ja pelikäsitys olivat jo nuorena hyvällä tasolla. Luulen, että ne olivat perua jalkapallokentiltä. Kalle on aina ollut intohimoinen futismies, joskus olen miettinyt, onko jalkapallo jopa lähempänä sydäntä kuin jääkiekko. Katsojana ainakin.

Siirto Lahteen vuosituhannen alussa oli fiksu liike kuten myös Timrån keikka. Kuten Kalle itsekin on todennut, Lahdessa piti alkaa ammattimaisemmaksi kun oli sinne asti hankittu ja maksettiin kohtuullista palkkaakin. Ruotsissa hän puolestaan otti isoja harppauksia pelillisesti ja Timråssahan Kalle on samanlainen ikoni kuin Jyväskylässä. Täällä hänen arvostuksensa yleisön keskuudessa nousi vasta kotiinpaluun ja mestaruuksien jälkeen.

Kalle oli jo tulokkaana lunki kaveri ja viihtyi kokeneempin jätkien kanssa samassa korttipöydässä pelireissuilla. Ja kun Team Sutki dominoi Ken Otila -urheiluvisaa 1990-luvun alkupuolella, oli Kalle siinäkin porukassa mukana.

1994 talvella oli pitkä olympiatauko. Treenattiin ensin kovaa ja sen jälkeen koko joukkue lähti viikoksi Kanarialle. Kalle myöhästyi bussista ja tuli taksilla perässä Patalahden Essolle. Taisi olla niin, että kapteeni Kurkinen määräsi tulokkaan ostamaan joukkueelle kaljakorin rangaistuksena."

Kari Savolainen

57 vuotta. JYPin päävalmentaja 1993-95, houkutteli Koskisen liigarinkiin. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun lehtori (Vierumäki), Slovenian maajoukkueen apuvalmentaja.

"Kalle oli jo suunnitellut lopettavansa pelaamisen viimeisen A-juniorikauden jälkeen, mutta sain houkuteltua miehen mukaan liigan kesätreeneihin. Vähän siinä joutui puhumaan. Pelkkää luuta ja nahkaahan Kalle silloin oli, mutta näin hänessä ulottuvan puolustajan, joka on riittävän taitava. Kyse oli vain siitä, löytyykö halua harjoitella tarpeeksi kovaa. Tiesin Kallen potentiaalin A-juniorivuosilta, valmensin häntä siellä kaksi kautta.

Laurilan Hate otti Kallen heti oppipojakseen ja oli sopivan isällinen hahmo. Kokenut pakkipari auttoi alkuvaiheessa nuorta poikaa varmasti enemmän kuin valmentaja. Yllättävän nopeasti Kalle sopeutui liigaan, samaan aikaan mukaan tullut Jan Latvala joutui ensimmäisellä kaudellaan hakemaan vielä vauhtia Kokkolan Hermeksen divarijoukkueesta.

Rauhallisuus on varmasti määräävin luonteenpiirre, mutta kyllä Kallesta särmääkin löytyy silloin kun tosissaan ottaa päähän.

Eihän sitä 20 vuotta sitten osannut arvioida, kuinka pitkäksi ura venyy. On hienoa, että sain olla alkuvuosina mukana. 20 vuotta tuolla tasolla on uskomaton suoritus."

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Snif! Erilaisia jäähyväisiä - Tämä ratkaisee pronssin kohtalon