Kerttu Niskanen pettyi päämatkallaan, mutta iloitsi pikkuveljensä puolesta – "Iivon voitto murskaa pettymyksen kyyneleet"

"Kunto ei voi hävitä niin äkkiä, mutta vire voi hävitä".

Kerttu Niskasen vakavat kasvot kirkastuivat sunnuntaina, kun puhe kääntyi hänen omasta hiihdostaan pikkuveli Iivo Niskasen kultamitalitunnelmiin.

– Eilinen oli hieno päivä, eikä unohdu ikinä. Päällimmäisenä on oma pettymys, mutta Iivon voitto murskaa nämä pettymyksen kyyneleet, Kerttu Niskanen sanoi.

Hän tuli 30 kilometrin kilpailussa maaliin kuudentena, mutta tavoitteet olivat paljon korkeammalla. Neljän vuoden takaisissa Sotshin olympialaisissa Niskanen oli vastaavalla matkalla neljäs.

– Tämä oli yksi minun urani tärkeimmistä olympialähdöistä. Harmittaa kovasti, etten pystynyt parempaan.

Niskanen keskittyi Pyeongchangissa perinteisen hiihtotavan kisoihin. Viestissä hän onnistui, mutta ei ollut henkilökohtaisissa kilpailuissa terävimmillään.

Niskasen, 29, odotuksilla oli katetta, sillä kesän ja syksyn harjoituskausi oli sujunut hyvin, ja viimeistelyleiri Italian vuoristossa Seiser Almissa onnistui erinomaisesti.

– Kunto ei voi hävitä niin äkkiä, mutta vire voi hävitä. Ei puhettakaan, että olisi sellainen kulku kuin viikkoa ennen olympialaisia, Niskanen kertoi.

Sunnuntaina Niskanen lähti alkumatkalla voittaja Marit Björgenin kyytiin, koska halusi pitää vauhtia. Meno kuitenkin hyytyi, ja Niskanen putosi Krista Pärmäkosken, Charlotte Kallan ja Teresa Stadloberin ryhmästä ennen 20 kilometrin täyttymistä.

– Krista taisteli mielettömän hyvin tämän viimeisen päivän ja koko kisat. Hattua saa nostaa Kristalle.