Suomessa erityisesti ravintolat maksavat tunnollisesti taustamusiikin soittamiseen liittyvät maksut. Asiasta kertoo GT Musiikkiluvat -yhtiö, joka on erikoistunut musiikkilupien myyntiin ja markkinointiin.
Kun tekijänoikeuden suojaamaa musiikkia soitetaan julkisesti esimerkiksi yritysten asiakas- ja henkilöstötiloissa tai taksissa, tarvitaan musiikkilupa. Noin 60–85 prosenttia niistä suomalaisyrityksistä, joiden tilat soveltuvat taustamusiikin soittamiseen, soittaa taustamusiikkia ja on hankkinut siihen myös tarvittavat luvat. Ravintola-ala edustaa asiassa esimerkillisintä kärkeä, kertoo GT Musiikkiluvat -yhtiön toimitusjohtaja Harri Kaasinen.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi on yli kymmenen prosenttiyksikköä edellä keskiarvoa.
– Uskon, että tämä on vastuullisuuskysymys. Suomalaiset ymmärtävät, että tässä on kyse artistien ja musiikintekijöiden palkanmaksusta. Musiikin avulla voidaan myös luoda tunnelmaa ja tukea oikeanlaista mielikuvaa yrityksestä, Kaasinen toteaa.
Kaasisen mukaan GT Musiikkiluvat on selvinnyt koronavirustilanteessa kohtalaisesti. Osa yrittäjistä laittoi musiikkiluvat tauolle, mutta osa maksoi lupamaksuja normaalisti myös poikkeusoloissa ja osoitti tällä tavalla tukensa artisteille ja musiikintekijöille.
GT Musiikkiluvat on keväällä 2017 toimintansa aloittanut Gramexin ja Teoston perustama yhtiö. Aiemmin musiikintekijöiden luvat piti hoitaa erikseen Teoston kautta ja esiintyjien ja tallennetuottajien Gramexin kautta. GT Musiikkiluvat on voittoa tavoittelematon yritys, joka tilittää korvaukset eteenpäin sataprosenttisesti.
Osa luulee suoratoistomaksun riittävän
Viime vuonna yli 16 000 suomalaisyritystä sai yllätysvierailun tai -puhelun GT Musiikkilupien edustajalta. Kohtaamiset ovat osoittaneet, että edelleen on yrityksiä, joita tieto musiikkiluvista ei ole tavoittanut, vaikka musiikkiluvan maksajien määrä on noussut vuosi vuodelta.
– Suuri osa uusista musiikkiluvan hankkijoista on uusia yrityksiä, jotka eivät ole vielä ehtineet hoitaa asiaa. Jotkut yrittäjät ovat luulleet, että riittää, kun maksaa musiikin suoratoistopalvelun käytöstä. Viimeistään yhteydenottomme jälkeen yrittäjät yleensä ymmärtävät, että luvan maksaminen kuuluu asiaan ja yrittämiseen, Kaasinen kertoo.
Oli musiikkiluvan hankkimatta jättämisen taustalla oleva syy mikä tahansa, lupamaksujen maksaminen alkaa siitä hetkestä, jolloin musiikkia on alettu soittaa. Lain mukaan yrittäjä voi joutua maksamaan luvatta soitetusta taustamusiikista lupamaksuja takautuvasti jopa kolmen vuoden ajalta. Kun yrittäjä hoitaa luvat omatoimisesti, mahdollisuus valvoa tai tarkistaa se, milloin taustamusiikin soittaminen on oikeasti alkanut, on Kaasisen mukaan melko pieni.
Kaasinen arvioi, että kaikista vuosittain tehdyistä taustamusiikkiluvista noin 6 prosenttia myydään asiakkaille, jotka eivät ole hankkineet lupia heti, kun musiikkia on alettu soittaa.
Taustalla voi olla budjettisyitä
Joskus musiikkilupa jätetään hankkimatta budjettisyistä.
– Jotkut yrittäjät ajattelevat, että jokainen pienikin kulu on paljon ja kaikesta pitää nipistää. Jos musiikkilupaa ajattelee vaikkapa viihtyvyyden kannalta, mielikuva saattaakin muuttua positiiviseksi, Kaasinen huomauttaa.
Esimerkiksi 200 neliön myymälä tai 40 asiakaspaikan ravintola maksaa musiikkiluvasta noin 1,7 euroa per päivä eli noin 50 euroa kuukaudessa. Hinnat vaihtelevat paljon alasta riippuen. Esimerkiksi taksikuski voi soittaa radiota autossaan 79 euron vuosimaksulla.
GT Musiikkiluvat kerää tällä hetkellä musiikkilupamaksuja vajaa 20 miljoonaa euroa vuodessa. Kaasinen uskoo, että yritys voi päästä asiakaskäynneillä ja asiasta tiedottamalla yli 25 miljoonaan euroon asti, jos mukaan saadaan myös sellaisia yrityksiä, jotka eivät tällä hetkellä soita taustamusiikkia lainkaan.
Hissimusiikkia metritavarana
Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen kertoo, että osa suomalaisyrityksistä on siirtynyt ostamaan taustamusiikin niin sanottuna metritavarana esimerkiksi ruotsalaiselta Epidemic Sound -yhtiöltä.
– Musiikintekijöiden ja taiteilijoiden kannalta tämä on ikävää, sillä musiikki ikään kuin menettää tarinallisen merkityksensä, kun tuttuja biisejä sisältävien Spotify-soittolistojen sijaan soitetaan ”hissimusiikkia”, jonka tekijöistä yrityksen asiakkaalla ei ole tietoa, Pokkinen toteaa.
Samalla Suomessa toimivat muusikot, kustantajat, artistit ja musiikintekijät menettävät Teosto- ja Gramex -korvauksiaan.
Pokkinen uskoo, että ”hissimusiikin” valitsemisen taustalla on se, että yrittäjä katsoo vain hintaa. Esimerkiksi Epidemic Sound ostaa musiikkia musiikintekijöiltä niin sanotuilla buyout-sopimuksilla: musiikintekijä myy musiikin rajattoman käyttöoikeuden kertakorvausta vastaan, mikä mahdollistaa musiikin myymisen yrityksille edullisempaan hintaan.
Gramexin ja Teoston kautta korvauksia maksetaan tekijöille ja esiintyjille 2–4 kertaa vuodessa. Pokkisen mukaan myös pieni osa suomalaisista musiikintekijöistä on myynyt musiikkiaan ”hissimusiikiksi”.
Kaasinen kertoo tuoreen tutkimuksen osoittavan, että hissimusiikkia soittamalla yritys heikentää tilojensa tunnelmaa ja asiakaskokemusta. Tunnettu musiikki saa asiakkaat viihtymään liikkeissä pidempään ja saa aikaan tyytyväisempiä asiakkaita.
Kaasinen ei pidä Epidemic Soundia ja muita sen kaltaisia yrityksiä kovin merkittävänä ongelmana Suomessa.
– Suomi ei koskaan ehtinyt hissimusiikin noin 10 vuotta sitten alkaneeseen kansainväliseen virtaukseen mukaan. Tunnetun taustamusiikin käyttö myös kasvaa voimakkaammin kuin näiden vaihtoehtojen käyttö. Arvioni on, että hissimusiikki kattaa noin 7 prosenttia markkinaosuudesta, ja sen osuus pienenee koko ajan.