Tuoreessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa on toteamus, jonka mukaan ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Lausetta on sekä kiitetty että moitittu, mutta molemmissa tapauksissa se on ilmeisesti luettu samassa kylmän sodan perinnön hengessä: Suomi ei salli lännen tai Naton uhata kauttaan Venäjää.
Todennäköisesti paljon realistisempaa olisi kääntää näkökulmaa 180 astetta ja samalla katse kohti pohjoista, missä Suomen Lappi on koko alueen kannalta strategisessa avainroolissa. Pohjois-Atlantilla operoiminen ja sen elintärkeiden huoltoreittien hallussapito – Grönlannin, Islannin ja Britannian välinen niin kutsuttu GIUK-käytävä mukaan lukien – nimittäin edellyttää Pohjois-Norjan rannikon hallintaa.
Jos Venäjä haluaisi yrittää ottaa Pohjois-Norjan rannikon haltuunsa, se edellyttäisi väistämättä maaoperaatioita Pohjois-Suomessa. Mikään muu ajatus ei ole realistinen, sanoo suomalainen sotilasasiantuntija, joka arvioi tilannetta taustaksi nimettömästi.
Tavoite pysytellä sotilaallisen konfliktin ulkopuolella ei siten olisi Suomen vaihtoehtojen joukossa, mutta lupaus estää oman alueen käyttö toista valtiota vastaan olisi.
Muutamat viime vuosien suuret kansainväliset sotaharjoitukset pohjoisessa kuten Trident Juncture (Norja, 2018) ja Northern Wind (Ruotsi, 2019) ovat olleet vahvasti kytköksissä tähän strategiseen perusasetelmaan. Niin olisi luultavasti ollut myös koronaepidemian peruttu Arctic Lock Suomen Lapissa ensi vuonna.
Suomen kyvyt maasodankäynnissä kiinnostavat
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon julkaisemisen ohella Suomi allekirjoitti tänä syksynä kolmenvälisen aiejulistuksen puolustusyhteistyöstä Ruotsin ja Norjan kanssa. Kyseessä ei ole osapuolia sitova paperi, mutta tekstin muotoilussa ei myöskään ole arkailtu: tavoitteeksi asetettiin reippaasti valmius suorittaa yhteisiä sotilasoperaatioita niin rauhan kuin konfliktin oloissa.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) sanoi allekirjoituksen yhteydessä kaikkien kolmen maan olevan yhteistyössä ”saamapuolella”. Suomalaisasiantuntijan mukaan Ruotsin, ja nyt myös yhä enemmän Norjan, kiinnostusta tiiviimpää yhteistyöhön lisää se, että Suomella on vahvojen maavoimiensa myötä pohjoisessa paras valmius johtaa suuria joukkoyhtymiä ja sovittaa yhteen niiden suorituskykyjä maasotaoperaatioissa.
Tarkat luvut ovat salaisia, mutta pelkästään julkisten lähteiden pohjalta voi todeta, että Suomen maavoimien liikekannallepanovahvuus sekä tykistö-, raketinheitin- ja panssarikalusto on moninkertainen Norjan ja Ruotsin vastaaviin verrattuna – myös yhteenlaskettuna.
Maavoimat ampuu tällä Euroopankin mittakaavassa huomattavan suurella raskaalla aseistuksellaan jälleen tällä ja ensi viikolla vaikuttamisharjoituksessa Rovajärven ampuma-alueella Lapissa.
Norja turvaa Natoon, mutta se ei ehkä yksin riitä
Norjan ja Ruotsin kanssa solmitun aiesopimuksen yhteydessä korostettiin, ettei se muuta Suomen nykyistä Nato-suhdetta. Sotilasliiton jäsen Norja puolestaan kirjasi tekstiin muistutuksen, että maa aikoo alistaa sodan oloissa joukkonsa Naton komentoon.
Norjan kannalta yhteistyö Ruotsin ja Suomen kanssa on silti houkuttelevaa, koska kriisitilanteessa pitää todennäköisesti kyetä toimimaan myös ennen Naton reagointia ja mahdollisesti viikkoja kestäviä joukkojensiirtoja. Norjalaisten huolta ei ainakaan hälvennä Yhdysvaltain tämänsyksyinen päätös vetää pois Pohjois-Norjaan käytännössä pysyvästi pari vuotta sijoitettuna olleet sadat amerikkalaiset merijalkaväen sotilaat.
Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin taas pitää olla kartalla siitä, miten sotilasliitto aikoisi kriisitilanteessa toimia pohjoisella alueella. Lisäksi kumppanimaat haluavat tehdä selväksi Natolle, mitkä ovat niiden oman puolustuksen intressit. Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusyhteistyö pohjoisessa ei voi olla ottamatta huomioon Naton mahdollista toimintaa alueella.
Itämeren huoltoreiteistä hyvin riippuvaista Suomea kiinnostaa toki myös se, että ainoa maayhteytemme länteen Pohjanlahden pohjukan ja Pohjois-Norjan välissä pysyy auki.
Euroopan pohjoisella kolkalla vallitsee sotilasasiantuntijan mukaan tällä hetkellä tavanomaisten aseiden ja joukkojen osalta jonkinlainen tasapaino. Venäjän alueella olevaan sotilasvoimaan verrattuna kolmen pohjoismaan yhteinen maa- ja ilmavoimien suorituskyky on sitä luokkaa, että ”strategisen yllättämisen” mahdollisuus on puolin ja tosin suljettu pois.
---
Kirjoittaja Niilo Simojoki on STT:n ulkomaan erikoistoimittaja.