Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Koronasulut vähensivät osaa poliisin tietoon tulleista rikoksista melkein 40 prosenttia, mutta vain vähäksi aikaa

Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti, miten keväällä 2020 alkaneet erilaiset koronapandemian takia määrätyt sulkutilat vaikuttivat siihen, kuinka paljon poliisin tietoon tuli tiettyjä rikoksia. Kuvituskuva. Heikki Saukkomaa / LEHTIKUVA

Maria Rosvall / STT

Viime vuoden keväänä eri puolilla maailmaa voimaan astuneet koronasulut vähensivät poliisin tietoon tullutta rikollisuutta huomattavasti, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi, kertoo tuore kansainvälinen tutkimus.

Tutkimuksessa oli mukana 27 kaupunkia 23 maasta eri puolilta maailmaa, myös Helsinki. Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti, miten keväällä 2020 alkaneet ja kesään tai alkusyksyyn kestäneet erilaiset koronapandemian takia määrätyt sulkutilat vaikuttivat siihen, kuinka paljon poliisin tietoon tuli tiettyjä rikoksia. Tarkasteltavina olivat henkirikokset, pahoinpitelyt, ryöstöt, varkaudet, murrot sekä ajoneuvovarkaudet.

– Keskimäärin rikosten määrä laski 37 prosenttia. Helsingin osalta keskimääräistä pudotusta oli 20 prosenttia. Pahoinpitelyissä Helsingin lasku vastasi yleistä tasoa ja oli noin 35 prosenttia. Muissa rikoksissa määrät laskivat Helsingissä systemaattisesti keskimääräistä tasoa vähemmän, kertoo tutkijaryhmään kuulunut Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin johtaja, professori Tapio Lappi-Seppälä.

Suurin pudotus kesti vain joitain viikkoja

Tutkimuksen mukaan rikosten määrän laskuun näyttivät vaikuttavan eniten liikkumisrajoitukset tai -kiellot. Lappi-Seppälän mukaan muilla toimilla, kuten koulujen sulkemisella, etätöillä ja yleisötilaisuuksien kielloilla ei yleensä nähty havaittavia yhteyksiä rikosten vähenemiseen.

Liikkumisrajoitukset olivat kaupungeissa erilaisia. Tiukemmat rajoitukset näyttivät olevan yhteydessä suurempaan pudotukseen rikosmäärissä.

– Helsingissä liikkumisrajoitukset olivat lievempiä kuin monessa muussa vertailun kaupungissa. Joissain kaupungeissa ulos ei saanut mennä kuin hätätilanteessa ja siinä saattoi olla rangaistusuhka vielä päällä. Voi olla, että se heijastuu siihen, miten osassa kaupungeista nähtiin hyvinkin jyrkkiä muutoksia, Lappi-Seppälä sanoo.

Tutkimuksen mukaan koronasulkujen vaikutus ilmoitettuun rikollisuuteen vaikutti kuitenkin jäävän lyhytaikaiseksi. Suurin pudotus nähtiin yleensä 2–5 viikon päästä sulkutoimien alusta. Sen jälkeen määrät alkoivat vähitellen palata sulkua edeltäneelle tasolle, vaikka rajoitukset yhä jatkuivat.

– On käynnissä seuranta, jossa kerätään lisäaineistoa pidemmältä aikaväliltä. Tässä on aika monta epävarmuustekijää: esimerkiksi vaikka rajoitukset pysyivät muodollisesti samoina eivätkä lieventyneet, muuttuiko ihmisten käytös ajan mittaan eikä rajoituksia enää noudatettu samalla tavalla, Lappi-Seppälä pohtii.

Koti- ja katuväkivaltaa ei eritelty

Lappi-Seppälä korostaa, että tutkimuksessa on rajoituksensa. Laajan kansainvälisen vertailun mahdollistamiseksi iso osa rikoksista jouduttiin rajaamaan aineiston ulkopuolelle.

– Tutkimukseen valittiin perinteisiä rikoksia, joissa on suhteellisen yhteneväiset kansainväliset standardit. Esimerkiksi huumausainerikoksissa eri maiden lainsäädäntöjen eroista johtuvat tilastointivaikeudet ovat huomattavia, Lappi-Seppälä valottaa.

Aineistosta puuttuu myös tieto siitä, missä epäillyt rikokset ovat tapahtuneet.

– Tämä on relevanttia väkivallan mittaamisessa ennen kaikkea pahoinpitelyissä: eli tapahtuuko se julkisella paikalla ja on katuväkivaltaa, vai onko se neljän seinän sisällä tapahtuvaa, esimerkiksi kotiväkivaltaa. Britanniasta on jo näyttöä, että sisätiloissa tapahtuvat rikokset ovat voineet jopa lisääntyä (korona-aikana).

Tutkimuksen aineisto perustuu poliisin rekistereihin, mutta kaikki rikokset eivät tule poliisin tietoon. Pandemia on voinut osaltaan vaikuttaa siihen, missä määrin ihmiset ovat tehneet rikosilmoituksia.

Myös poliisien tavoissa kirjata rikoksia on eroja. Lisäksi pandemia on saattanut joissain kaupungeissa johtaa siihen, että rikoksia on jäänyt kirjaamatta esimerkiksi poliisin resurssipulan takia.

Lappi-Seppälän mukaan piilorikollisuuden valottamiseksi tutkimuksissa pitäisi käyttää poliisidatan lisäksi muita lähteitä, kuten sairaaloiden tietoja ja haastattelututkimuksia. Koronapandemian kaltaisessa nopeassa muutoksessa haastattelu- ja kyselymenetelmien käyttö on kuitenkin hankalaa, hän sanoo.

– Niissä maissa missä sairaaladataa on kerätty, se on tukenut tätä perustulosta – mutta niin, että vähentyminen koskee nimenomaan julkisilla paikoilla tapahtuneita rikoksia. Kun täydentävät aineistot huomioidaan, nekin viittaavat siihen, että muutos on todellinen, mutta se ei välttämättä koske ollenkaan neljän seinän sisällä tapahtuvaa väkivaltaa.

Tutkimus julkaistiin aiemmin tällä viikolla Nature Human Behaviour -tiedejulkaisussa .

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut