Mark Cousins tunnetaan elokuvan historiaa luotaavista sarjoistaan Elokuvan tarina ja Women Make Film. Ne on nähty Ylellä, ja Cousins on käynyt Suomessa esittelemässä teoksiaan.
Nyt Cousinsilta on valmistunut uusi dokumentti. Melkein kolmetuntinen The Story of Film: A New Generation on jatkoa Elokuvan tarinalle ja käsittelee 2000-luvun elokuvaa pandemian aikaan asti. Se nähtiin viime tiistaina Cannesin elokuvajuhlien ensimmäisenä elokuvana.
Tarjolla on heti alussa erikoinen yllätys. Rinnastettuaan ensimmäisissä näytteissään Jokerin ja Frozenin tanssikohtaukset ja pohdittuaan, kuinka elokuvat vihaisesta miehestä ja vihaisesta prinsessasta ovat aikamme suosituimpia, on suomalaisen elokuvan vuoro. Cousins näyttää Sami van Ingenin lyhytelokuvaa Polte vuodelta 2018 alustaessaan kysymyksiä siitä, mitä on uuden vuosituhannen elokuva.
– Näin lyhytelokuvan Karlovy Varyn festivaaleilla. Tunsin heti, että tätä teosta minun pitää käyttää, tämä toimii. En vielä silloin tiennyt, miten sitä käyttäisin, Cousins kertoo.
– Katson elokuvia kuin fani. Minulla on hyvä visuaalinen muisti. Tietyt kuvat jättävät muistijäljen. Lopulta niille löytyy omasta elokuvastani paikka.
Elokuvamuisti on kattava teema Cousinsin dokumenteissa, joista paistaa läpi enemmän innostus kuin snobbailu. Hän propagoi elokuvan puolesta samassa rakastavien assosiaatioiden hengessä kuin Peter von Bagh.
– Tässä dokumentissa oli mahdollisuus käsitellä tätä aikaa: sitä, miten elokuva on meille keino ymmärtää itseämme. Pandemia vahvisti elementtiä elokuvanteon aikana.
Pandemian jälkeen uudistuksien aika
Elokuvahistorian asiantuntijalla on näkemyksensä siitä, miten korona-aika on vaikuttanut elokuvien katsomiseen.
– Pandemia on ollut lohtuelokuvien aikaa. Tapahtumien kummallisuus ja sulut ovat saaneet ihmiset palaamaan suosikkiensa, henkilökohtaisten klassikkojensa pariin, Cousins sanoo.
Nyt on alkamassa uusi vaihe.
– Haluamme löytää uutta. Olemme alttiimpia ottamaan vastaan jotain erilaista.
Cousins itse oli leimallisesti uuden etsijä jo aiemminkin. Hän viettää suuren osan ajastaan elokuvafestivaaleilla. Kun festivaaleja ei pandemian aikana järjestetty, hän sai valmiiksi peräti kolme elokuvaa. Niistä Cannesissa esitettiin myös tuottaja Jeremy Thomasin henkilökuvadokumentti.
Käsitys elokuvasta laajenee
Myös Cannes uudistuu. Tänä vuonna tuomaristo on ensimmäistä kertaa naisvaltainen. Sitä johtava Spike Lee on Cannesin festivaalin historian ensimmäinen musta tuomariston puheenjohtaja.
– Eikö olekin euforista: festivaalit järjestetään, mikä tuntuu uuden alulta, ja festivaali on yhteiskunnallisten muutosten hermolla.
Cannesin ohjelmisto on tänä vuonna parikymmentä prosenttia tavallista laajempi, mikä näkyy myös valittujen teosten monimuotoisuudessa. Eräs merkki oli peräti kolmen suomalaiselokuvan valinta esityssarjoihin. Aiempi ennätys oli yksi elokuva per vuosi.
Suomalaisteoksia, Juho Kuosmasen Hytti nro 6:tta ja Khadar Ayderus Ahmedin Guled & Nasraa Cousins ei ollut ainakaan haastatteluhetkeen mennessä ehtinyt katsomaan. Hän allekirjoittaa näkemyksen ohjelmistokirjon laajenemisesta.
– Kun verkko on suurempi, sinne jää enemmän saalista. Kaikkihan haluavat painostaa Cannesin valitsijoita käyttämään laajempaa verkkoa.
– Se ei ole mitään poliittista korrektiutta. Monimuotoisuus on hyväksi elokuvalle. Me kaikki hyödymme, jos pääsemme näkemään enemmän erilaista taidetta.