Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Vanhat metsäojitukset vaikuttavat yhä suomalaisiin järviin

Vanhojen ojitusten merkitys on suuri ja voi olla pysyvä. Roni Rekomaa / LEHTIKUVA

Tuija Sorjanen / STT

Vuosikymmeniä sitten tehdyt metsäalueiden ojitukset vaikuttavat vesistöihin yhä edelleen. Luonnonvarakeskus (Luke) on todennut, että vanhat ojitukset aiheuttavat kuormitusta noin kaksi kertaa enemmän kuin hallinnossa ja raportoinneissa on aiemmin esitetty.

Aiemmin on luultu, että vanhojen ojitusten vaikutukset olisivat vähäiset. Hiljattain on selvinnyt, että vaikutus on suuri ja voi olla pysyvä.

Kun 1960–70-luvuilla tehdyt ojitukset otetaan laskelmissa huomioon, metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6:sta 12 prosenttiin ja fosforikuormituksessa 8:sta 14 prosenttiin.

Luke toi asian esille MetsäVesi-hankkeen loppuraportissa viime vuonna.

Jatkuvapeitteinen kasvatus kuormittaa avohakkuita vähemmän

50–60 vuotta sitten ojitettujen soiden puusto alkaa lähestyä uudistamisvaihetta. Luken tutkimusprofessorin Leena Finérin mukaan suuri ajankohtainen kysymys vesien kannalta onkin nyt se, miten seuraavat hakkuut näillä alueilla suoritetaan.

– Jos alueilla toteutetaan avohakkuut, minkä jälkeen tehdään ojitukset, vaikutus on hyvin merkittävä.

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus olisi vesistöjen kannalta parempi vaihtoehto kuin avohakkuu.

Puut sitovat metsänpohjan ravinteita. Kun puita ei enää ole ja maan pinta murtuu, ravinteet valuvat veden mukana ojia pitkin järviin.

Etenkin suometsien avohakkuilla on iso vaikutus järviin, Finér sanoo.

Voiko turvemailla harjoittaa kestävää metsätaloutta?

Metsänomistajia ohjeistavan Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon johtavan asiantuntijan Riitta Raatikaisen mukaan nyt on pohdittava, onko metsätalous turvemailla mahdollista siten, että se olisi kokonaisuutena kestävää.

– Sekin tiedetään, että erityisesti uudistushakkuilla, maan muokkaamisella ja myös puunkorjuulla on vesistöjä kuormittavia vaikutuksia.

Hänen mukaansa yksittäiset metsänomistajat ymmärtävät, miten turvemaan pinnan rikkominen vaikuttaa muuhunkin kuin metsäluontoon. Metsänomistaja kuitenkin on usein vain työn tilaaja.

Ojituksia ei enää jatkossa tueta

Raatikainen sanoo, että etenkin turvemaiden avohakkuu–ojitus-ketjulle tulisi löytää vaihtoehtoja. Tätä saattaa tulevaisuudessa edistää se, että kunnostusojitustuen on tarkoitus poistua vuonna 2023.

Kunnostusojituksen sijaan suomailla alettaisiin tukea “kokonaisvaltaista suunnittelua” vaihtoehtoisten ratkaisujen löytämiseksi. Niitä voivat olla esimerkiksi jatkuvapeitteinen kasvatus tai ennallistaminen.

Maa- ja metsätalousministeriö laatii parhaillaan uutta metsätalouden kannustinjärjestelmää hallitusohjelman mukaisesti.

Metsäala tunnustaa vaikutukset järviin

Metsäsektori on tietoinen ojitusten vaikutuksista vesistöihin, kertoo Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Anu Islander. Uudisojituksia ei olekaan juuri tehty 2000-luvulla ja kunnostusojituksiakin tehdään valikoiden.

Nyt uudistushakkuuvaiheessa olevia metsätalousmaita on kuitenkin pystyttävä jollakin lailla hyödyntämään, Islander sanoo.

– Niissä on kiinni sekä yksityistä että yhteiskunnan rahaa.

Islanderin mukaan jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi olla hyvä ratkaisu joissakin kohteissa, mutta silloin on tärkeää, että metsän uudistuminen varmistetaan.

Sopiva hakkuu- ja maankäsittelytapa tulee Islanderin mukaan valita aina tapauskohtaisesti.

Tietoa kestävästä metsänkäsittelystä on riittämiin, Islander sanoo. Tiedon pitäisi läpäistä kaikki metsänhoidon vaiheet suunnittelusta toteutukseen.

– Tahtotila kaikilla on varmasti vesistöjen suojelu.

Suojavyöhykettä ei jätetä vain maiseman takia

Metsäteollisuusyhtiö UPM :lle vesien suojeleminen on pitkään ollut “toiminnan keskiössä”, sanoo yhtiön ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen.

Hänen mukaansa UPM tekee kunnostusojituksia nykyään harvoin, koska se ei ole useinkaan edes taloudellisesti järkevää. Kaikissa kohteissa se ei ole tarpeenkaan, koska puusto pitää pohjaveden pinnan matalalla. Samasta syystä jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on monessa kohteessa kannattavaa.

Metsäsertifiointijärjestelmät ohjaavat jättämään vesien rannoille suojavyöhykkeet, jotta pystyyn jätettävä puusto estäisi kiintoainesta valumasta hakkuualueilta vesiin. Myös laki mainitsee suojavyöhykkeet.

Metsäkeskuksen tarkastuksissa on todettu, että suojavyöhykkeitä ei aina jätetä riittävän leveiksi, Suomen metsäkeskuksen Raatikainen kertoo.

Valonen kertoo, että suojavyöhykkeiden jättämistä pitää monesti perustella metsänomistajille, sillä suojavyöhykkeen takia paljon rahanarvoista puuta on jätettävä pystyyn.

– Vesiensuojelu kelpaa kuitenkin aina perusteluksi.

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut