Isoäiti liukastuu. Lonkka murtuu. Se pitää leikata. Ennen leikkausta isoäiti on ollut suhteellisen pirteä ja hyväkuntoinen, mutta leikkauksen jälkeen hänen tilansa näyttää romahtavan. Vuodeosaston yöhoitajien kirjauksista selviää, että isoäiti valvoo ja yrittää vaellella yökaudet, eikä tiedä, missä on. Hänestä tulee heiveröinen ja sekava.
Mitä oikein tapahtui?
Syynä ikäihmisen sekavuudelle voi olla delirium eli oireyhtymä, joka johtuu aivojen vajaatoiminnasta. Taustalla on usein jokin sairaus, kuten piilevä tai jo todettu muistisairaus tai aivoverenkiertohäiriö. Laukaisevaksi tekijäksi saattaa ikääntyneellä riittää infektio tai lääkitys.
Delirium huonontaa covid-ennustetta
Ikäihmisten sekavuustila on alidiagnosoitu oireyhtymä. Huonosti toteutettu hoito saattaa pahentaa sekavuutta.
Geriatrian professorit Esa Jämsen Helsingin yliopistosta ja emeritus Timo Strandberg Vanhustyön keskusliitosta sanovat, että sekavuus on ikäihmisillä huomattavan yleistä. Koska tila tunnistetaan huonosti, siitä kärsivät jäävät usein ilman asianmukaisia tutkimuksia ja hoitoa. Ilmiö on alettu tunnistaa kunnolla vasta 2000-luvulla.
Tuoreen brittikatsauksen mukaan delirium kolminkertaisti covid-19-potilaiden kuolemanriskin. Asiasta uutisoi Suomessa ensin Lääkärilehti.
"Vuodeosastot ovat sekavuushautomoita"
Sekava ikäihminen joutuu tyypillisesti vuodeosastolle. Siellä tila saattaa pahentua.
– Vuodeosastot ovat varsinaisia sekavuushautomoita, Strandberg sanoo.
Vuodelevossa ikäihmisen toimintakyky ja yleiskunto taantuvat muutenkin nopeasti. Siksi delirium voi lisätä ennenaikaista kuolleisuutta merkittävästi.
Deliriumista kertoo ikäihmisen käytöksen äkillinen muutos. Tämän takia hoitohenkilökunnan pitäisi tietää, millainen henkilö on tavallisesti.
Osalla sekavuus oireilee hiljaisesti, toiset voivat käyttäytyä arvaamattomasti. Jämsenin mukaan hoitohenkilökunta mieltää usein hiljaiset deliriumpotilaat helpoiksi hoidettaviksi, jolloin heidän tilaansa ei välttämättä edes huomata.
Asiantuntijoiden mukaan hoitajat saattavat havaita deliriumin lääkäreitä helpommin, koska he viettävät aikaa potilaiden kanssa varsinkin yöaikaan, jolloin oireet ovat usein rajuimmillaan.
– Lääkäreiden tulee olla kiinnostuneita siitä, mitä hoitajat kirjaavat, Jämsen sanoo.
Valkoiset seinät lisäävät riskiä
Ympäristöllä on ratkaiseva merkitys sekavuustilan kehittymisessä ja jatkumisessa. Vuodeosastojen ja päivystyspoliklinikoiden valkoiset seinät, kirkkaat valot ja oudoilla käsitteillä puhuvat valkotakkiset henkilöt lisäävät potilaan riskiä joutua deliriumiin.
Tehostetun palveluasumisen yksiköissä asuvat ihmiset ovat jo terveydentilansa puolesta muita suuremmassa vaarassa joutua sekavuustilaan.
– Niissä on hirvittävä deliriumriski, Jämsen sanoo.
Jämsenin mukaan deliriumin kehittymismekanismit olisi hyvä ottaa huomioon esimerkiksi sairaaloiden suunnittelussa – vaikkapa seinien värivalinnoissa. Strandberg kertoo, että joissakin sairaaloissa on jo tiloja, joita käytetään sekavuuspotilaiden hoidossa.
Hyvä hoito ei maksa ylimääräistä
Deliriumiin auttaa hyvä perushoito. Ensimmäisenä pitää hoitaa perussairautta, Strandberg sanoo. Sitten tulee tarkistaa, että lääkehoito ei lisää sekavuuden riskiä. Esimerkiksi rauhoittava bentsodiatsepiini lamaannuttaa jo ennestään lamaantuneita aivoja.
Vaikkapa leikkaukseen menevälle potilaalle on hyvä selittää, mitä tuleman pitää.
Sänky tulisi sijoittaa ikkunan viereen, jotta potilaalla on paremmat mahdollisuudet käsittää paikka ja aika. Huoneessa on hyvä olla näkösällä kello ja päivämäärä sekä esimerkiksi läheisten valokuvia. Potilaan pään tulisi olla pystyasennossa.
Potilasta ja hänen läheisiään on informoitava tilanteesta. Jämsenin mukaan potilas saattaa muistaa sekavuuden aikaisen käytöksensä, mikä voi hämmentää häntä jälkikäteen.
– Nämä keinot eivät vaadi mitään lisää, vaan vähentävät myös henkilökunnan kuormaa, Jämsen sanoo.
-----
Juttua on korjattu 20.12. klo 20.47. Alkuperäisestä versiosta sai mielikuvan, että vanhainkoti on sama asia kuin tehostetun palveluasumisen yksikkö. Nämä kaksi ovat kuitenkin eri asioita, ja termiä vanhainkoti käytetään enää lähinnä arkikielessä.