Suomalaisissa perheissä on suuria eroja lasten ensimmäisten puhelinten hankinnassa. Asia tulee yleensä ajankohtaiseksi viimeistään koulun aloituksen yhteydessä, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) mediakasvatuksen asiantuntija Inka Kiuru.
– Vanhempien tehtävänä on arvioida lapsen kykyjä ja asioiden hallintaa. Osa vanhemmista hankkii ensin puhelimen, jossa ei ole lainkaan nettiyhteyttä ja minimoi näin mahdollisia riskejä, Kiuru toteaa.
Jos on suuri riski, että lapsi ei pysty huolehtimaan kännykästä, kellopuhelin voi Kiurun mukaan olla hyvä ratkaisu. Kellopuhelin on rannekello, jolla voi soittaa ja vastaanottaa puheluita sekä lähettää ja vastaanottaa yksinkertaisia viestejä. Laitteissa on usein myös paikantamisominaisuus lapsen sijainnin tarkistamiseen.
Puhelinpolitiikassa voi olla myös lapsikohtaisia eroja saman perheen sisällä, jos esimerkiksi lasten temperamentit ovat hyvin erilaiset. Voi myös olla, että toinen lapsi ei tarvitse heti omaa puhelinta, jos hän liikkuu puhelimen omistavan esikoisen seurassa esimerkiksi kouluun ja takaisin.
Kiurun mukaan vanhemmat kokevat helposti painetta puhelimen hankintaan, jos heistä tuntuu, että sellainen löytyy jo muiltakin lapsilta. Vanhemmat saattavat pelätä, että heidän lapsensa kokee jäävänsä paitsi jostakin tärkeästä.
Kiuru suosittelee vanhempia ottamaan asian puheeksi muiden vanhempien kanssa.
– Voi käydä ilmi, että ei puhelinta vielä kovin monella muullakaan lapsella ole. Voi myös olla, että lapset eivät ole itse osanneet puhelinta vielä edes kaivata, Kiuru huomauttaa.
Kiuru kannustaa vanhempia keskustelemaan lapsen kanssa jo hyvissä ajoin ennen ensipuhelimen hankintaa ja kertomaan, mitä puhelimen hankkiminen ja siitä huolehtiminen ylipäätään tarkoittaa.
Moni saa puhelimen jo ennen koulun alkua
Tietoliikenneyritys DNA :n mukaan jopa noin 60 prosentilla 5–6-vuotiaista suomalaislapsista on oma puhelin. 8-vuotiaista lapsista puhelin on jo lähes jokaisella. Valtaosa vanhemmista mieltää älypuhelimen käytön lapselle hyödylliseksi, sanoo matkapuhelimia myyvän DNA Kaupan toimitusjohtaja Sami Aavikko.
Aavikon kertomat tiedot ovat DNA:n vuosittain teettämästä koululaistutkimuksesta. Viimeisin tutkimus on viime vuoden helmikuulta, ja siihen osallistui noin tuhat 5–16-vuotiaan lapsen huoltajaa. Tutkimuskyselyn teki DNA:n toimeksiannosta markkinatutkimusyritys Nepa omassa nettipaneelissaan. Vastaajat valittiin 5–16-vuotiaiden lasten huoltajien joukosta satunnaisotannalla.
Tutkimuksen mukaan lapsilla on yleensä ennen ensimmäisen puhelimen hankintaa käytössään perheen tietokone, tabletti tai vanhemman puhelin. DNA:lla on huomattu myös kellopuhelinten suosion kasvu.
– Lapsille suunnattuja kellopuhelimia kysytään vielä melko vähän, mutta kysyntä on lähtenyt kasvuun viime vuosien aikana. Uskomme, että muutaman vuoden päästä yhä useammalla lapsella on ensimmäisenä yhteydenpitovälineenä nimenomaan kellopuhelin, Aavikko sanoo.
Aavikon mukaan suurin osa vanhemmista kokee älypuhelimen käytön kehittävän lapsen digitaitoja, tiedonhankintakykyä ja oppimista, minkä lisäksi puhelimen koetaan olevan lapselle tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen väline. Puhelin nähdään myös hyvänä apuvälineenä lapsen ja aikuisen välisen luottamuksen kehittämisessä.
Osa vanhemmista laittaa tiukat rajoitukset
Vanhemmissa on paljon eroja sen suhteen, kuinka perusteellisesti he käyvät puhelimen käyttöä lapsensa kanssa läpi ja millaisia rajoituksia he puhelimeen laittavat, MLL:n Kiuru sanoo.
– Toiset ovat todella tarkkoja, kun taas toiset eivät välttämättä huomaa ajatella koko asiaa sen enempää, sillä he ovat itse eläneet lapsuutensa ilman älypuhelimia. Puhelimen käyttöönottoa pitäisi ajatella kuin pyörällä ajamisen opettelua: vanhempi on aluksi vierellä ja tietoinen, missä lapsi liikkuu, Kiuru toteaa.
Kiuru kannustaa vanhempia sopimaan lapsen kanssa ruutuajasta myös puhelimen käytön suhteen. Jos lapsen puhelimessa on nettiyhteys, rajoitusominaisuuksilla voi estää lasta pääsemästä sopimattomille sivustoille. Lapselle olisi hyvä kertoa myös, ettei anna omia yhteystietojaan tai salasanojaan eteenpäin ja kertoo aina vanhemmille, jos vieras ihminen lähestyy häntä puhelimen välityksellä.
– On hyvä muistaa, että pelkät rajoitukset eivät välttämättä riitä, sillä lapsen kaverilla saattaa olla rajaton netti. Tällöin myös toinen lapsi voi päästä käsiksi materiaaleihin, jotka on häneltä rajattu pois. Siksi avoin keskustelukulttuuri on tärkeää vanhempien ja lasten välillä, mutta yhtä lailla myös vanhempien kesken, ettei kaveriporukoissa olisi kovin erilaisia käytäntöjä.
Vanhemmat voivat toivoa tällaisia teemoja käsiteltäväksi myös koulun vanhempainiltoihin.