Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien työntekijöistä yli 17 prosenttia kertoo kokeneensa nykyisessä työpaikassaan sanallista sukupuolista tai seksuaalista häirintää, kertoo kirkon viestintä. Häirintä on voinut olla esimerkiksi sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyviä huomautuksia tai loukkauksia.
Kirkon luottamushenkilöistä alle kymmenesosa oli kokenut vastaavaa häirintää nykyisessä luottamustehtävässään. Fyysistä lähentelyä, kuten epämiellyttävällä tai ahdistavalla tavalla koskettelua, oli kokenut kirkon mukaan puolestaan kymmenesosa työntekijöistä ja muutama prosentti luottamushenkilöistä.
Tulokset selviävät kirkon tekemästä kyselytutkimuksesta. Kirkko keräsi tietoa seurakuntiensa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustilanteesta alkuvuodesta. Kysely suunnattiin seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille.
Kyselyn vastaajina on ollut Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen kokoama verkkopaneeli, yhteensä 568 ihmistä. Heistä vastasi 240 työntekijää ja luottamushenkilöä eli 40 prosenttia panelisteista.
Metoo-liike vaikuttaa kirkossakin
Kirkon mukaan häirinnän osuudet olivat nyt selkeästi suurempia kuin esimerkiksi alan työalabarometrissä vuonna 2011. Tuolloin kuusi prosenttia vastaajista oli kertonut työpaikallaan esiintyvän seksuaalista häirintää.
– Tämä on etenkin seurakuntien työntekijöiden (esiin) nostama asia. Osa koki myös, ettei työyhteisö ole turvallinen, eikä siellä pysty välttämättä käsittelemään vaikeita asioita. Häirinnälle ei ole niin paljon suojaavia rakenteita työpaikoilla, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön vastaava johtaja Veli-Matti Salminen arvioi tuoreeseen tulokseen johtaneita syitä.
Lisäksi kirkon sisällä – kuten laajemminkin suomalaisessa yhteiskunnassa ja maailmalla – on nostettu esiin naisia kohtaan tapahtuvaa seksuaalista häirintää ja syrjintää metoo-liikkeen myötä. Salminen ajattelee avoimen keskustelun ja valveutuneisuuden lisääntyneen niin, että häirinnän kokemuksia on aiempaa helpompi sanoittaa.
– Aika näkyy siten, että on enemmän rohkeutta ja uskallusta todeta, että häiritsevä käytös on häirintää, Salminen arvelee.
"Piispat ottaneet asian vakavasti"
Salminen pitää esimerkiksi seksuaalista fyysistä häirintää kokeneiden osuutta (kymmenesosa) korkeana ja peräänkuuluttaa edelleen avointa keskustelua ongelman ratkaisemiseksi.
– Paljon jää hiippakuntien varaan. Piispat ovat näitä tuloksia käsitelleet ja ottaneet asian vakavasti, Salminen toteaa.
Hän toivoo, että rakenteellisista ongelmista päästäisiin eroon ja että parannus johtaisi rakenteelliselta tasolta käytäntöön. Myös eri alueilla voitaisiin Salmisen mukaan pohtia juuri niille parhaita toimintatapoja ja seurakunnissa panostaa hyvään keskustelukulttuuriin.
– Tietysti tämä on myös johtamiskysymys, hän toteaa.
Naispappeja syrjitään edelleen
Kyselyn perusteella sukupuoli nousee merkittäväksi tekijäksi esimerkiksi työuralla etenemisessä, palkkauksessa tai muissa eduissa.
Seurakuntien työntekijät kertoivat kokeneensa eriarvoisuutta erityisesti sukupuolen, ammatti- tai henkilöstöryhmänsä sekä iän perusteella. Luottamushenkilöillä eriarvoisuuden kokemukset perustuivat taas erityisesti uskonnolliseen vakaumukseen, sukupuoleen tai ikään.
Peräti kolmasosa vastaajista näki henkilöstöryhmien välisessä tasa-arvossa olevan paljon kehitettävää. Etnisessä tasa-arvossa paljon kehitettävää näki noin kuudesosa vastaajista, sukupuolten tasa-arvossa ja ikätasa-arvossa reilu kymmenesosa kummassakin.
Myös syrjintää naispappeja kohtaan ilmenee seurakunnissa. Jopa kolmannes luottamushenkilöistä ja lähes 17 prosenttia työntekijöistä kertoi keskustelun pappien sukupuolesta ja viranhoidosta olevan seurakunnassa edelleen ajankohtaista.
Noin neljäsosa vastaajista kertoi, ettei seurakunnan jäsen halua osallistua naispuolisen papin toimittamaan jumalanpalvelukseen. Lähes viidesosa kertoi seurakuntaan tulevan vierailijan toivoneen pappien työvuorojen järjestelyjä jumalanpalveluksissa sukupuolen perusteella.
Salminen kertoo, ettei laki mahdollista kyseistä menettelyä, mutta järjestelyä tapahtuu edelleen. Seurakunnissa työntekijöiden keskuudessa naispappien syrjintä on Salmisen mukaan enää vain pieni ongelma.
Arkkipiispa Tapio Luoma toteaa kirkon tiedotteessa, että vastuu rakenteellisen syrjinnän kitkemisestä kuuluu kirkon johtajille.
– Jo olemassa oleviin välineisiin, kuten häirintäyhdyshenkilöverkostoon ja yhdenvertaisuussuunnitteluun tulee panostaa. Tasa-arvoa edistävät ja syrjinnältä suojaavat käytännöt pitää saada kaikkialla ajantasaisiksi ja yhdenmukaisiksi, hän sanoo.