Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan tähän pääsiäiseen tuo oman sävynsä Ukrainassa käytävä sota – "Nyt jos koskaan tarvitaan pääsiäisen sanomaa ja viestiä"

Ristiriitaisiksi kuvailee tunnelmiaan tämän pääsiäisen alla arkkipiispa Tapio Luoma. Tulossa on kristikunnan yhteinen, odotettu ja suuri juhla, ja samaan aikaan Ukrainassa käydään sotaa, jonka Venäjä on aloittanut.

– Tämä tuo aivan oman sävynsä tämänkertaiseen pääsiäisen viettoon. Sota on nyt meitä hyvin lähellä, ja sen takia se varmaan koskettaa erityisellä tavalla meitä suomalaisia, hän sanoo.

Luoma uskoo, että myös muualla kuin Suomessa pääsiäisen viettoon mennään varsin ristiriitaisin tunnelmin.

– Mutta joka tapauksessa ajattelen, että nyt jos koskaan tarvitaan pääsiäisen sanomaa ja viestiä.

Pääsiäisyöhön päättyvä hiljainen viikko tiivistää arkkipiispan mukaan puhuttelevalla tavalla ihmisen kokemuksen kautta aikain eli sen, että toisaalta elämään kuuluu erittäin synkkiä sävyjä. Hiljaisen viikon sanomassa mennään ensin yhä syvemmälle kipuun ja kärsimykseen, ja lopulta tulee pitkäperjantai, jolloin ajatellaan, että kaikki on mennyt ja synkkyys on saanut vallan.

– Mutta sitten, vastoin kaikkia odotuksia ja vastoin kaikkia loogisia päätelmiä, tapahtuukin pääsiäisyön ihme. Luulen, että tämä on nyt juuri se, mitä kaivataan. Uskoisin, että tänä pääsiäisenä tulee erityisellä tavalla esiin toivo ja usko siihen, että sittenkin rauha voi palautua ja että kuoleman voima ei jää päällimmäiseksi. Sen sijaan päällimmäiseksi jää toivo ja uuden elämän ja alun mahdollisuus, Luoma sanoo.

Pitkä Venäjän vastainen raja herättää erityisellä tavalla kysymyksiä

Arkkipiispa uskoo, että suomalaisille merkitystä on esimerkiksi sillä, että sota Ukrainassa tapahtuu niin lähellä meitä. Lisäksi kumpuaa muistoja maamme historiasta.

– Ukrainan sota nostattaa meidän mieliimme tietysti myös viime sotiemme tilanteen, jossa Suomi joutui puolustautumaan ylivoimasta Neuvostoliittoa vastaan. Jollain tavalla meidän suomalaisten kollektiivisessa muistissa on edelleen nuo viime sotien kokemukset.

Ukrainan sota tulee suomalaisia lähelle myös siksi, että meillä on Ukrainan kanssa yhteinen itänaapuri, Luoma lisää.

– Kun meillä on näin pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa, tämä herättää meillä totta kai aivan erityisellä tavalla kysymyksiä.

Ukrainaa voi auttaa rahalahjoituksilla ja vapaaehtoistyöllä

Ukrainalaisia voi arkkipiispan mukaan auttaa monella tapaa. Yksi tapa on aineellisen avun antaminen luotettavien kanavien kautta. Oleellisimpia ovat rahalahjoitukset tunnetuille järjestöille.

– Toinen tapa on vapaaehtoistoiminta omalla paikkakunnalla ukrainalaispakolaisten hyväksi.

Luoman mukaan myös rukous on aivan keskeinen kristityn tapa olla mukana lähimmäisen hädässä, olkoon tämä lähellä tai kaukana.

– Rukoileva ihminen kykenee empatiaan. Hän kykenee asettautumaan kärsivän ihmisen asemaan ja haluaa turvautua voimakkaimpaan kuviteltavissa olevaan voimaan ja pyytää tältä voimalta siunausta, apua ja tukea kärsiville lähimmäisille.

Luoma muistuttaa myös, että emme saa unohtaa sitä tosiasiaa, että myös muualla maailmassa on edelleen hätää, joka ei lievene Ukrainan sodan takia.

– Sekä Ukraina että Venäjä ovat merkittäviä viljantuottajia. Nyt sota tulee aiheuttamaan melkoisen loven ruokatuotantoon ja ruokaturvaan, ja tämä tullaan kokemaan varmasti erityisesti kehittyvissä maissa etenkin Afrikassa. Siksi meidän täytyy muistaa, että Ukrainan sota heijastuu monin tavoin tulevaisuuteen myös muualla maailmassa.

"Kirill ei ole tuominnut sotaa eikä edes vaiennut siitä"

Venäjän ortodoksikirkon johtaja patriarkka Kirill on sodan alkamisen jälkeen herättänyt kohua sotaa tukevilla lausunnoillaan.

– On tunnustettava, että patriarkka Kirillin lausunnot ovat järkyttäneet minua ja totta kai kristittyjä kaikkialla maailmassa, Luoma sanoo.

Hän toki huomauttaa, että presidentti Vladimir Putinin ja Venäjän virallisen politiikan arvostelu on Venäjällä tällä haavaa vaarallista. Tämän takia Luoma uskoo, että monet vähemmistökirkkojen ja vähemmistöuskontojen johtajat ovat joutuneet vaikenemaan sodasta. Ja ne, jotka ovat julkisesti vastustaneet sotaa, joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta tai ovat paenneet maasta.

– Oleellista Kirillin kohdalla on, että hän ei ole tuominnut sotaa eikä edes vaiennut siitä, mikä olisi ollut ymmärrettävää, jos hän todella olisi jollain tavalla omaehtoisesti halunnut kritisoida edes mielessään tätä sotaa.

Sen sijaan Kirill on Luoman mukaan aktiivisesti sanoittanut ääneen hyökkäyksen taustalla olevia motiiveja.

– Hän on tullut antaneeksi uskonnollista perustelua Venäjän hyökkäykselle.

Luoman mukaan on käsittämätöntä, että tällä tavalla kristinusko valjastetaan nationalistisen imperialistisen hyökkäyssodan välineeksi.

– Hän (Kirill) on uskonnollisista näkökulmista käsin vastustanut voimakkaasti liberaalia länttä ja demonisoinut sitä. Lisäksi yhtenä piirteenä tässä tietysti on vähemmistöjen, erityisesti seksuaalivähemmistöjen, oikeuksien kieltäminen. Lännen väitetyn rappion näkeminen jonkinlaisena syynä ja oikeutuksena sille, että voidaan ryhtyä sotaan, menee tietysti tähän käsittämättömyyden kategoriaan niin ikään, Luoma sanoo.

Kiinnostavaa hänen mukaansa on se, että Venäjän nykyjohto presidentti Putinia myöten toistaa tätä sama. Siinä jaetaan yhteinen todellisuuskäsitys.

– Se, että patriarkka näyttää hyväksyvän ihmisten surmaamisen osana tällaista maailmankuvaa ja maansa intressien edistämistä, on ollut suoranainen yllätys. Ei tällaista olisi osannut odottaa suuren ja merkittävän kirkon johtajalta.

Vihapuheen ja "vaihtoehtoisten totuuksien" seurauksena voi olla sota

Suomessa on puhuttu viime aikoina paljon vihapuheesta ja "vaihtoehtoisista totuuksista". Luoman mukaan Venäjän hyökkäyssota osoittaa, että sota voi olla seurausta siitä, jos yhteiskunnassa annetaan vihapuheen ja esimerkiksi toisen kansakunnan tai toisen kansanryhmän demonisoimisen jatkua esteettä ja jos vielä media valjastetaan "vaihtoehtoisten totuuksien" eli valheiden syytämiseen.

Luoma näkee entisen Neuvostoliiton ja tämän päivän Venäjän hallintojen välillä eroa.

– Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri valtiojohtajana ei ollut yksinvaltias siinä mielessä, että hänellä oli ympärillään muita johtajia, jotka vähän kontrolloivat, mitä pääsihteeri teki. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että autoritaarisuudessaan nykyinen Venäjä on mennyt Neuvostoliitonkin ohitse.

Lisäksi Luoma muistuttaa, että Neuvostoliitolla oli selkeä ideologia eli kommunismi, joka pyrki omien väittämiensä mukaan tekemään maailmalle hyvää.

– Nyt Venäjällä kohdattava ideologia on voimakasta nationalismia, joka ei edes yritä peitellä sitä, että se haluaa hyvää vain itselleen.

Erityisen huolestuttavana Luoma pitää sitä, että valtiovallan toimin Venäjällä on suljettu monia mediataloja.

– Näin on haluttu varmistaa, että ainoastaan yksi virallinen totuus on olemassa. Ja se on kieltämättä asia, joka on tässä erityisen huolestuttavaa, hän sanoo.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut