Tällä viikolla nähtiin jälleen kipuilua Yhdysvaltain ja Kiinan välisissä historiallisen huonoissa väleissä, kun alkuviikosta otsikoihin levisi Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin kommentti, jonka mukaan Yhdysvallat on valmis puolustamaan sotilaallisesti Taiwanin saarta, jos Kiina yrittää väkisin saada sen sotilaallisesti haltuunsa.
Torstaina Bidenin hallinnon ulkoministeri Antony Blinken piti puheensa maan Kiinan-strategiasta, jossa korostettiin sitä, etteivät Bidenin puheet tarkoita muutosta Yhdysvaltain virallisessa politiikassa Taiwanin suhteen. Yhdysvallat kannattaa yhden Kiinan politiikkaa eikä puolla Taiwanin muodollista itsenäisyyttä, vaikka itsehallinnollinen saari toimiikin käytännössä oman valtionsa tavoin. Puheessaan Blinken syytti Kiinaa jännitteiden kasvattamisesta Taiwaninsalmella.
Yhdysvaltain Taiwanin-politiikka on jo vuosikymmenten ajan perustunut strategiseksi monitulkintaisuudeksi tai epämääräisyydeksi kutsuttuun linjaan. Yhdysvallat vastustaa sitä, että Kiina yrittäisi valloittaa Taiwanin saaren sotilaallisesti, mutta toisaalta se ei ole sitoutunut Taiwanin sotilaalliseen puolustamiseen. Bidenin kommentti näytti poikkeavan tästä linjasta.
– Olettaisin, että se oli enemmän Bidenin repäisy, jota ei ole etukäteen mietitty, eikä se edusta syvällisempää strategiaa. Toisaalta se voi olla tarkoituksellista hämmentämistä. Monitulkintaisuus on Yhdysvaltojen kannalta hyödyllisintä, sillä jos Yhdysvallat toteaisi tukevansa Taiwania Kiinan hyökätessä, Taiwanin itsenäisyysmieliset voimistuisivat. Epämääräisyys toimii pelotteena, sanoo STT:lle Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Matti Puranen.
Purasen mukaan on vaikea uskoa, että Yhdysvallat lähtisi muuttamaan pitkään jatkunutta epämääräisyyden tai "strategisen savolaisuuden" politiikkaansa Taiwanin asiassa.
Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tutkijatohtorin Ville Sinkkosen mukaan Biden on esittänyt samansuuntaisia kommentteja jo useita kertoja, joten vahingosta ei ole kyse.
– Biden tunnetaan möläytyksistään, mutta hän toisaalta tuntee Taiwan-kysymyksen kuin omat taskunsa ja tietää tasan tarkkaan, miten hänen kommenttinsa tulkitaan. Uudessa geostrategisessa ympäristössä on tarve signaloida Kiinalle, että älkää nyt saako mitään ideoita, että tässä menee meidän raja. Biden varmasti tiedostaa, ettei tätä voi lukea höpinänä, koska se on tapahtunut tarpeeksi monta kertaa, Sinkkonen sanoo STT:lle.
Ukrainan sota heikentänyt Kiinan seikkailuhaluja
Venäjän yllättävän heikko menestys Ukrainan hyökkäyksessä on arvatenkin vaikuttanut Kiinan laskelmiin siitä, kannattaako Taiwanin ongelmaa ratkaista sotilaallisesti.
– Uskon, että se on heikentänyt Kiinan haluja lähteä seikkailemaan Taiwanin suuntaan, koska se on osoittanut monellakin tavalla, kuinka hyvin pienikin vastustaja pystyy moderneilla aseilla pistämään hanttiin suurvalta-armeijaa vastaan, Puranen sanoo.
Taiwanin valloitus ei olisi Kiinalle Purasen mukaan juurikaan helpompi tehtävä kuin Ukraina Venäjälle. Taiwan on pieni, mutta aseistetun saaren valloittaminen suuressa meri- ja maihinnousuoperaatiossa on sotilaallisesti aina haastavaa. Venäjän epäonnistumiset tulivat Kiinalle luultavasti yhtä suurena yllätyksenä kuin muillekin, tutkija arvioi. Kiinan on arveltu tienneen Pekingin olympialaisten aikaan, että Venäjä on toteuttamassa operaationsa kisojen jälkeen.
– En tiedä, antoiko Kiina vihreätä valoa, mutta ovat varmaan olettaneet, että näin tulee käymään ja se on nopeasti ja nätisti hoidettu alta pois. Nyt tilanne on hyvin toisennäköinen. Luulen, että kiinalaiset ovat yllättyneitä samoin kuin kaikki muutkin.
Ukrainan ja Venäjän tilanne saattaa johtaa Kiinan voimistumiseen, jos talouspakotteiden nurkkaan ajama Venäjä putoaa yhä syvemmin Kiinan syliin. Venäjä voisi päätyä pahimmillaan asiakas- tai vasallivaltion asemaan suhteessa väestöltään ja taloudeltaan valtavasti suurempaan itänaapuriinsa.
– Se näyttää suorastaan todennäköiseltä nyt. On nähty, että jos rakennat taloudellisen infran vahvasti Kiinan suuntaan, niin Kiina saa aika paljon sananvaltaa sisäiseen poliittiseen järjestelmääsi. Jos Kiina-kortin varaan rakennetaan kaikki, niin kyllähän se vasallivaltion asemaan pitkällä aikavälillä johtaa, kertoo Puranen.
Venäjän asevoimat ovat Ukrainassa osoittautuneet paljon luultua heikommiksi. Myös Kiinaa voi pelottaa asevoimiensa syöttäminen tulikokeeseen, sillä toisin kuin Venäjällä, Kiinan armeijalla ei ole minkäänlaista todellista taistelukokemusta. Viimeksi Kiina soti 1970-luvun lopulla Vietnamia vastaan lyhyessä rajaselkkauksessa.
– Kiinalaisilla ei ole ollut pätkääkään sotilaallista kokemusta sitten vuoden 1979 oikeastaan muista kuin todella harmaan alueen häirintäoperaatioista ja rauhanturvaamisesta. Heillä on päivä päivältä kehittyneempää teknologiaa ja monenlaisia edistyneitä asejärjestelmiä, mutta miten ne saadaan toimimaan yhdessä? Se on täysin toinen kysymys. Kannattaako sitä asevoimien mainetta lähteä pilaamaan, jos ei täysin varmasti tiedä, mikä lopputulos on.
Osittain myös maailman suurimmalla sotilasmahdilla Yhdysvalloilla on syytä epävarmuuteen sodassa Kiinaa vastaan, vaikka ydinaseet jätettäisiinkin laskuista pois. Yhdysvaltalaisillakaan ei ole lähivuosikymmeniltä kokemusta teknologisesti tasavertaisen vastustajan kanssa ottelemisesta.
Yhdysvaltain molemmat puolueet Kiina-kriittisiä
Upin Sinkkosen mukaan Yhdysvaltain ulkoministeri Blinkenin torstaisessa puheessa ei ollut juuri yllätyksiä vaan se oli lähinnä kooste hallinnon eri yhteyksissä antamista kommenteista Kiinan-strategiasta.
– Ei mitään yllättävää tai erikoista. (Yhdysvalloissa) on syntynyt puoluerajat ylittävä konsensus Kiinan kanssa kilpailemisesta tai strategisesta kamppailusta, sanoo Sinkkonen.
Tutkijan mukaan Bidenin hallinnon Kiinan-politiikka on rakennettu pääpiirteissään kauppasotaan Kiinan kanssa ryhtyneen republikaaniedeltäjän Donald Trumpin linjauksille. Kiina on näin ollen yksi harvoista jäljellä olevista asioista, joissa vallitsee konsensus kahden suuren puolueen välillä.
– Yhdysvalloissa on koettu pettymystä siitä, miten Kiina on toiminut viime vuosina. Maassa pitäydyttiin pitkään ajatuksessa, että yhteistyö johtaisi siihen, että Kiinasta tulisi vastuullinen osallinen kansainväliseen järjestelmään. Viime vuosina on käynyt selväksi, että Kiina ei ole kehittynyt siihen suuntaan, mitä Yhdysvalloissa aiemmin ajateltiin, ja se toimii huomattavasti voimallisemmin omalla alueellaan pyrkien alueelliseen tai jopa globaaliin hegemoniaan, joka on Yhdysvaltain etujen vastaista.
Blinkenin puheessa korostettiin sitä, että Ukrainan tilanteesta ja Venäjästä huolimatta Kiina on yhä globaalisti merkittävin haaste Yhdysvalloille, sillä vain Kiinalla on sekä tahtoa että lihaksia muuttaa kansainvälistä järjestelmää mieleisekseen.
– Blinkenin ja varmasti monien analyytikkojen jakama näkemys on se, että Yhdysvallat ei voi luottaa siihen, että Kiina muuttuu, joka oli se aikaisempi ajatus.
Tämän vuoksi Yhdysvallat pyrkii nyt muokkaamaan erityisesti Tyynenmeren strategista ympäristöä itselleen edullisemmaksi. Näkyvin esimerkki oli Yhdysvaltain ja Britannian yhdessä Australian kanssa sopima sukellusvenekauppa.
– Tietysti Kiina näkee tämän täysin eri tavalla, eli että Yhdysvallat pyrkii painamaan Kiinaa alas ja vaikeuttamaan sen nousua globaaliin asemaan, Sinkkonen sanoo.
Vaikka Yhdysvallat on vahvistanut sotilaallisia yhteistyöverkostojaan Tyynenmeren alueella, se ei ole tutkijan mukaan rakentamassa Aasian vastinetta sotilasliitto Natolle.
– En ehkä menisi niin pitkälle, että oltaisiin Aasian Natoa rakentamassa. Nämä järjestelyt ovat olleet hyvin erilaisia läpi historian Euroopassa ja Aasiassa.
Sinkkosen mukaan Yhdysvallat on ennemminkin vahvistamassa jo olemassa olevia yhteistyösuhteitaan alueella. Täyden sotilasliiton perustamista alueelle rajoittaisi muun muassa se, että Yhdysvaltain liittolaisten välillä on myös eripuraa.
– Alueelliset realiteetit ovat erilaisia, ja esimerkiksi Japanin ja Etelä-Korean suhde ei ole ongelmaton.