Kalja, kaukosäädin, sohva. Työelämässä menestynyt mies selviytyi viinasta vasta, kun tie nousi pystyyn.
Heinäkuun 26. päivänä vuonna 2018 Juha Hiltunen lopetti juomisen.
– Tein sen ratkaisun, että nyt tämä loppuu, hän muistelee.
50-vuotias Hiltunen kertoo tarinansa kotitalon pihalla Riihimäellä.
Hiltunen palaa nuoruuteensa. Ensimmäiseen känniin.
– Olin varmasti 16-vuotias jossain Ridasjärven nuorisoseuran Päivölän diskon takametsissä.
– Heti huomasin, että tästä tulee hyvä fiilis, ja tätä pitää saada lisää.
Kaljanjuonnista tuli ensin huvia, sitten tapa, sen jälkeen pakkomielle ja lopulta riippuvuussairaus.
Juha Hiltunen tietää tarinansa koskettavan monia.
Riihimäelläkin on ihmetelty, kuinka vaikea on päästä päihdehoitoon, kun on vielä koukussa viinaan.
– Alkoholismi on perin juurin ilkeä sairaus. Se kieltää olemassaolonsa. Ihminen ei tunne olevansa sairas. Puhun itse jonkinlaisesta persoonallisuuden muutoksesta.
Kolmekymppisenä Hiltunen tajusi, että raju juominen ei ole normaalia, mutta ajatteli, että koska välissä oli raittiita jaksoja, kaikki on hallinnassa.
Hän oli silloin vanginvartijana Riihimäen vankilassa. Sieltä hänet ohjattiin lopulta Minnesota-hoitoon Mainiemeen.
Hoidossakin Hiltunen tuumi, että ei tässä mitään.
– Kun olin selvin päin, olin ”super-kaikkea”: super-työntekijä, tein töitä yötä päivää, super-isä, super-puoliso...Sillä yritti kompensoida omaa hölmöilyään.
Sama ralli jatkui: kalja, kaukosäädin, sohva. Hiltunen joi aina yksin.
– Loppupeleissä join virkani. Näin sen kai voi sanoa, ihan suomeksi.
Elettiin vuosia 2006–2007. Hiltuselle tuli ero ja perhe hajosi. Hän ymmärsi, että jotain pitää tehdä.
– Hain ja pääsin lähihoitajakouluun. Sain perushoitajan paikan Riihimäen terveyskeskuksesta ja opiskelin samalla sairaanhoitajaksi, Hiltunen kuvailee.
Ihminen ei tunne olevansa sairas.
Juha Hiltunen
– Kalja oli siinä koko ajan, mutta duunissa se ei näkynyt.
Hiltunen sai ”saikkarin” paperit vuonna 2013.
Hän lähti töihin Meilahden sairaalan akuuttiosaston päivystykseen. Oli siellä reilun vuoden, kunnes Eurooppaan iski pakolaiskriisi vuonna 2015.
– Olin pystyttämässä terveydenhuoltoa Etelä-Suomen vastaanottokeskuksiin, erään kansainvälisen järjestön palkkalistoilla.
Vuonna 2017 Hiltunen teki töitä Hyvinkään vastaanottokeskuksessa Renton talossa.
– Olin hetken aikaa myös Hyvinkään kaupungilla hoitotyön esimiehenä kotihoidossa.
Niihin aikoihin iski syvä uupumus.
Riihimäen kuntapolitiikka astui kuvaan Vasemmistoliiton riveissä.
– Se ohjasi energiaa pois kaljanjuonnista. Mutta edelleenkään sitä ei ymmärtänyt omaa tilaansa täydellisesti.
Hiltunen oli vuoden raittiina ja huomasi, kuinka psyykkinen ja fyysinen terveys kohentui.
Sitten tuli retkahdus.
Heinäkuussa 2018 Hiltunen kuitenkin vihelsi pelin poikki ja lopetti juomisen kokonaan.
Alkoholisti ei parannu omin voimin, Hiltunen uskoo.
– Minulla on kokeiltu ihan kaikki. Olen ollut katkolla, olen ollut pitkällä kuntoutusjaksolla, Myllyhoidossa vuonna 2002. Lääkkeistä on ollut antabukset ja opioidireseptoreiden salpaajat. Paitsi ilokaasua ja hypnoosia, kaikkea muuta on kokeiltu.
– Lopullinen oikea raitistava tuki on tullut vertaisporukasta.
Hiltunen johtaa Vasemmistoliiton Hämeen piiriä nyt viidettä vuotta.
Virkatyössään hän kehittää Rikosseuraamuslaitoksella vankien päihdekuntoutusta ja nuorten ja alaikäisten vankien olosuhteita.
Alkoholismi on riippuvuussairaus, hän muistuttaa.
– Vaikka en juo viinaa, mieli tarvitsee jotain. On helppo myöntää, että olen siirtänyt riippuvuuden päihdehoidosta puhumiseen ja kuntapolitiikkaan.
Erityisesti Hiltunen on huolissaan nuorista.
Hiltunen pelkää, että alaikäisten päihteiden käyttö on räjähtämässä käsiin esimerkiksi hänen kotikaupungissaan Riihimäellä.
– Siellä missä nuoriso parveilee, päihteet ovat entistä enemmän kuvioissa mukana.
Miten kierre lopetetaan?
– Pitäisi mennä syvemmälle, Hiltunen sanoo.
– On heikkoa tulipalojen sammuttelua, jos vain keskitymme nyt 13–15-vuotiaisiin ja yritetään saada heidät tolpilleen jollain hätäkeinoilla. Pitäisi nähdä juurisyyt, mistä tämä johtuu.
– Toki akuutisti pitää tämän hetken nuorisokin hoitaa.
– Yhteiskunta on muuttunut suorituskeskeiseksi ja menestystä ihannoivaksi. Jo lukiossa 16-vuotiaalla pitäisi olla urasuunnitelma. Se aiheuttaa valtavasti paineita, Hiltunen harmittelee.
– Toinen asia on syvä polarisoituminen. On porukkaa, joka on hyvinvoinniltaan huipulla. Ja on kasvava porukka, joka jostain syystä – päihteet, mielenterveysongelmat tai joku muu – tipahtaa tämän isosilmäisen suojaverkon läpi. Kun heille syntyy lapsia, vanhemmuustaitoja ei ehkä ole.
Puuttumiskynnyksen pitäisi olla matala, Hiltunen sanoo.
– Äitiysneuvola, lasten neuvola. Siellähän ne tulevat ongelmat pitäisi havaita. Pitäisi olla palveluita, joihin voitaisiin ohjata jo vaikka äitiysneuvolasta.
– Valitettavasti meiltä tällä hetkellä puuttuu osaaminen ja uskallus ottaa puheeksi kipeitä asioita kuten päihteet ja rikokset.
Hiltuselle on katutyössä kerrottu, mikä on päihdekuvio juuri nyt.
– Ei kukaan juo enää kaljaa tai viinaa, kun huumeita saa läpsyttämällä muutamat koodit puhelimeen.
– Huumeiden saaminen on helpompaa kuin hoidon saaminen.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Aamupostissa.