Vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä irtautunut pari löysi tukea Ensikodin avopalveluista.
Miika, 36, ja Minna Koskelan, 22, elämä kävi reilut neljä vuotta sitten läpi myllerryksen, jonka seurauksena heiltä pyyhkiytyivät pois lähes kaikki tärkeät ihmissuhteet.
He kertovat myllerryksen alkaneen vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluneen Miikan avioerosta.
– Avioero oli paha ja se, että meistä tuli Minnan kanssa pari.
Miikalla menivät välit paitsi entiseen perheeseen niin myös herätysliikkeeseen kuuluneisiin ystäviin. Ainoastaan suhteet omiin vanhempiin säilyivät.
Myös Minnan sosiaalinen piiri – vanhemmat, sisarukset, suku ja ystävät – kuuluivat liikkeeseen. Minnan mukaan he eivät voineet hyväksyä hänen lähtöään eronneen miehen matkaan.
– Kun kaikki ihmissuhteet vedetään kerralla pois, se on iso elämänmuutos. Sitä putoaa ihan tyhjän päälle, Minna kuvailee.
Pariskunta muutti Miikan töiden perässä Ylivieskasta Kotkaan. Samaan aikaan 19-vuotias Minna odotti esikoistaan.
Edellisessä elämässä olisi ollut oma äiti, sisarukset ja ystäviä, joiden kanssa elää ja jakaa vauva-arkea. Kotkasta Minna ei tuntenut ketään.
Olen saanut kaksi ihanaa ystävää.
Haastavassa tilanteessa apu löytyi ensin neuvolasta.
– Puhuimme tosi avoimesti tilanteestamme.
Asian esille tuomista neuvolan vastaanottohuoneessa auttoi se, että he puhuivat tilanteestaan paljon keskenään. Myös neuvolassa käytiin yhdessä.
– Kun suun saa ensimmäisen kerran avattua, niin sitten helpottaa koko ajan, Minna toteaa.
Neuvolasta heidät ohjattiin Kymenlaakson Ensikodin avopalveluihin. Pääkaupunkiseudulle muutettuaan heistä tuli Helsingin Ensikodin asiakkaita.
Minna kävi nyt 3-vuotiaan Leonan kanssa Ensikodin pienryhmissä parhaimmillaan kolmesti viikossa. Päiviin kuului lapsille mielekästä tekemistä sekä keskusteluapua niin ensikodin työntekijöiden kuin muiden asiakkaiden kanssa.
– Olen saanut kaksi ihanaa ystävää, joista on tullut nuorimman lapsemme kummeja. Äitikavereita, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia, Minna kertoo.
Miika käy kerran kuussa isäryhmässä Leonan kanssa.
Teologiksi valmistunut, papiksi vihitty ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen puhujanakin toiminut Miika kertoo, että hän on joutunut rakentamaan koko identiteettinsä uudestaan avioeronsa jälkeen.
Uudestaan piti rakentaa myös suhteet omiin viiteen lapseen edellisestä avioliitosta. Heistä vanhin ei vieläkään halua tavata isäänsä.
Välillä haastavaa tilannetta ovat kuormittaneet työttömyysjaksot.
Molemmat kokevat, että Ensikodin pienryhmät ovat todellakin pieniä ja pysyviä, mikä on tärkeää silloin kun oma elämä on palasina. Apuna on sosiaalialan ammattilaisia.
– Ensikodin ryhmässä tulee helpommin kohdatuksi, kuin tilanteessa, jossa on paljon ihmisiä ja vaihtuvuutta, Minna pohtii eroa muuhun lapsiperheille tarkoitettuun toimintaan.
Miika ajattelee, että heidän kohdalla Ensikodin ennaltaehkäisevä toiminta on todella ollut auttamassa siinä, että isommalle avulle ei ole tullut tarvetta.
– Ajattelen, että olisi ollut iso vaara jäädä kotiin ja syrjäytyä, millä olisi ollut vaikutukset paitsi meihin aikuisin niin myös lapsiin. Polku olisi voinut olla aika erilainen kaiken sen jälkeen, mitä tapahtui.
Helsingin ensikotiyhdistys on kansalais- ja lastensuojelujärjestö, joka auttaa tukea tarvitsevia vauvaperheitä. Vuosittain asumispalveluissa on noin 200 perhettä, avoimien palveluiden piirissä 300 perhettä.