Seinäkiipeilyharrastus on kasvattanut suosiotaan. Harrastajamäärät ovat lisääntyneet, uusia kiipeilyhalleja on perustettu ja tiloja on laajennettu.
Oulun Kiipeilykeskuksen toimitusjohtaja Wille Seitamo kertoo, että keskuksen kymmenvuotisen taipaleen aikana lajin suosio on ollut kasvussa joka vuosi. Hän arvioi, että tätä nykyä keskuksen vuosittaiset käyntikerrat liikkuvat noin 50 000:ssa.
– Nyt kun pahin koronashokki on selätetty, kiipeily on selkeästi palautunut koronaa edeltäneelle tasolle, hän sanoo.
Pääkaupunkiseudulla toimivan Kiipeilyareenan markkinointipäällikkö Ville Kurru kuvailee kiipeilyn suosion kasvaneen viime vuosina nopeasti. Hänen mukaansa sisäkiipeilyn sesonkina, syyskuun ja maaliskuun välillä, yrityksen neljällä hallilla kiipeilee päivittäin noin 1 000–2 000 kävijää.
Neljä vuotta sitten perustetun joensuulaisen Ote Kiipeilykeskuksen yrittäjä Emil Helotie sanoo, että keskuksella on kävijöitä nyt lähemmäs sata päivässä, tuplaten enemmän kuin toimintaa aloittaessa.
Yrittäjien mukaan lajin harrastaminen on lisääntynyt etenkin nuorten aikuisten joukossa.
Boulderointi haastaa kehon lisäksi mieltä
Yrittäjät kertovat, että boulderointi on nopeimmin kasvanut kiipeilymuoto. Boulderoinnissa kiivettävänä on matalahko, noin 2–8 metrin korkuinen seinä. Suoritus vaatii usein ongelmanratkaisua, ja se tehdään ilman kiipeilyvaljaita.
Vantaalainen, noin kaksi vuotta aktiivisesti kiipeilyä harrastanut Kimmo Röppänen sanoo aloittaneensa juuri boulderoinnista. Tiensä seinille Röppänen löysi alun perin lääkärin pakeilta, hieman mutkan kautta. Selkävaivoihin suositeltiin kuntosalia.
– Olin jonkin aikaa sellainen "hyvä asiakas" kuntosalilla, että maksoin kuukausimaksut enkä käynyt kertaakaan. Sitten muistin, että kiipeily on aina houkutellut minua, Röppänen kertoo.
– Aloitin kiipeilyn kuntosalin korvaajana. Sitten kun tuli enemmän kiipeiltyä, kipinä iski yhä lujempaa ja lujempaa.
Selän vointi koheni, ja satunnaisista käynneistä kehkeytyi vakituinen harrastus, joka laajeni eri köysikiipeilylajeihin sekä ulkokiipeilyyn monine variaatioineen.
Röppänen mainitsee kiipeilyn hyviksi puoliksi sen monipuolisuuden, hyvät harrastusmahdollisuudet ja yhteisöllisyyden. Asteittain vaikeutuvilla radoilla voi olla muutakin annettavaa:
– Tässä oppii sen, että pitää vaan yrittää uudestaan. Ei pidä luovuttaa ensimmäisen kerran jälkeen.
Olympialaisista kansan tietoisuuteen
Yrittäjien mukaan kiipeilyilmiön taustalla vaikuttaa muun muassa sisäkiipeilylajien melko vastikään saama näkyvyys kansainvälisissä arvokisoissa. Se on tuonut lajin yhä useamman tietoisuuteen.
– Televisiossa on ollut livelähetyksiä, minkä jälkeen meillekin on tullut sellaisia ihmisiä kiipeilemään, jotka ovat sanoneet nähneensä televisiosta kiipeilyä ja siksi päättäneensä tulla kokeilemaan. Laajempi näkyvyys houkuttelee ihmisiä, Emil Helotie sanoo.
– Ainakin olympialaisten jälkeen oli todella täyttä halleissa jonkin aikaa, mutta tilanne on siitä jo tasoittunut, Röppänen mainitsee.
Olympiatasolla kiipeily oli ensi kertaa mukana vuoden 2020 Tokion kesäolympialaisissa, jotka järjestettiin koronaviruspandemian vuoksi kuitenkin vasta vuonna 2021. Kiipeilyä saattoi hiljattain katsoa televisiosta myös elokuussa Münchenin yleisurheilun EM-kisojen yhteydessä.
Kiipeily on niin ikään mukana kisaohjelmassa Pariisin vuoden 2024 kesäolympialaisissa.
– Varmasti olympialaisten aikaansaama buumi synnyttää lisää harrastajia, kokeilijoita ja lajitietämystä kansan parissa, Ville Kurru sanoo.
– Kiipeilystä tulee laji muiden joukossa, se ei ole enää sellaista maanalaista tuusailua, Wille Seitamo kiteyttää kasvaneen näkyvyyden vaikutusta.
Halleihin investoidaan, sillä uskoa lajiin riittää
Seitamo sanoo, että nostetta kiipeilylle ovat tuoneet myös parantuneet harrastusmahdollisuudet. Halleja on entistä enemmän, ja ne ovat laadukkaampia.
Toisaalta halleihin on investoitu, koska lajin kasvu on sen mahdollistanut.
Seitamo kertoo yrityksensä laajentaneen noin neljä vuotta sitten toisiin tiloihin, kun kisakelpoiset kiipeilyseinät rakennettiin alkuperäisen hallin viereiseen rakennukseen.
Myös Kurru kertoo yrityksensä investoineen tiloihin. Pääkaupunkiseudun uusin kiipeilyhalli avattiin Helsingin Konalaan noin vuosi sitten. Tällä hetkellä se on myös Pohjois-Euroopan suurin.
Uudeltamaalta harrastusseurojen ja yritysten kiipeilyhalleja löytyy yhteensä jo toistakymmentä, ja koko Suomessa niitä on nelisenkymmentä.
Helotie, Seitamo ja Kurru vakuuttavat, että lajin tulevaisuus on valoisa.
– On vahva usko tulevaan. Kävijähuippua ei ole vielä saavutettu. Helotie sanoo.
Kurru lisää, että sisäkiipeilystä harrastaja voi löytää tiensä ulkokiipeilyn pariin, kuten kävi myös Röppäselle.
– Ulkokiipeilystä aukeaa kokonaan uusi maailma. Suomessa ulkokiipeilyllä on pitkät juuret. Loviisassa on esimerkiksi maailman vaikein ulkona kiivetty boulderi, jonka kiipesi Nalle Hukkataival. Sitä pidetään edelleen maailman vaikeimpana boulderina.