Julkisen sanan neuvoston (JSN) tänään antamien vapauttavien päätösten ja yleisen mielipiteen välillä on ristiriitaa, arvioi viestinnän asiantuntija Pasi Kivioja. JSN kertoi tänään, että se on päätynyt vapauttavaan ratkaisuun valtaosassa pääministeri Sanna Marinin (sd.) bilevideoiden uutisointia koskevissa kanteluissa.
Neuvosto on ottanut käsittelyyn 16 bilevideouutisoinnista tehtyä kantelua, ja niistä 15:ssä on päädytty vapauttavaan ratkaisuun. Yksi käsittelyyn otettu kantelu on edelleen käsittelyssä. Kanteluita tehtiin yhteensä 30.
– Julkisen sanan neuvosto tulkitsee yksiselitteisesti sitä, onko journalistin ohjeita noudatettu vai ei. Neuvosto ei ota kantaa siihen, onko tehty hyvää vai huonoa journalismia ja onko se ollut hyvän maun mukaista, Kivioja sanoo STT:lle.
Käytännössä kaksi erilaista näkemystä voi siis hänen mukaansa samaan aikaan olla tässä tapauksessa mahdollisia ja oikein.
– Voidaan ajatella, että kaikki meni journalistin ohjeiden mukaisesti niin kuin pitikin, mutta voidaan myös ajatella, että media hoiti uutisoinnin todella huonosti.
Yksityisyyden suojaa ei rikottu
Kiviojan oman näkemyksen mukaan media sortui bilevideouutisoinnin alkuvaiheessa ylilyönteihin, jotka voitiin kuitenkin myöhemmin selittää muun muassa kehittyvällä uutistilanteella ja epäselvällä äänitallenteella.
– Jutuissa puhuttiin ensin jauhojengistä ja sitten asiaa myöhemmin lievennettiin, kun ei oltukaan enää varmoja. Kantelijoiden mukaan kyseessä oli oleellisen asiavirheen piilottelu. Mediat ovat puolustautuneet sillä, ettei kyseessä ollut oleellinen asiavirhe, jolloin muutosta ei tarvinnut myöskään jutussa kertoa.
Yksi kanteluiden myötä käsittelyssä olleista asioista oli myös mahdollinen yksityisyyden suojan rikkominen. Kiviojan näkemyksen mukaan alun perin oli selvää, ettei Marinin yksityisyyttä ole rikottu tämän aseman takia.
Sen sijaan Kivioja odotti mielenkiinnolla, mitä neuvosto päättää muiden videoilla esiintyneiden ihmisten yksityisyyden suojan mahdollisesta rikkomisesta.
– Neuvosto totesi, että suurin osa videoilla esiintyvistä ihmisistä oli julkisuuden henkiöitä tai influenssereita, joiden yksityisyyden suoja oli muutenkin alentunut, eivätkä videot sisältäneet arkaluonteista materiaalia. Tietysti näillä asianosaisilla on mahdollisuus viedä asiaa rikosprosessina eteenpäin, jos nyt tehty päätös ei miellytä.
Pitäisikö käytäntöjä muuttaa?
Kiviojan mukaan bilevideouutisointi nosti esille kysymyksen siitä, onko journalismin ja politiikan käytännöt muuttuneet niin paljon, että myös toimintatapoja pitäisi muuttaa. Sen sijaan, että poliitikot kommentoisivat asioita suoraan eri medioille, järjestetään nykyisin yhä useammin tiedotustilaisuuksia, jotka myös näytetään suorana verkossa esimerkiksi medioiden sivuilla.
– Tiedotustilaisuuksissa esitettyjä kysymyksiä voi olla kuuntelemassa satojatuhansia ihmisiä. Perinteisesti toimittajat ovat esittäneet myös spekulatiivisia kysymyksiä, joiden avulla on pyritty selvittämään, mitä on tapahtunut. Kun näitä kysymyksiä esitetään nyt suuren yleisön edessä, niin tilanne muuttuu: niistä voi tulla syytöksiä.