Suomen kuntien päästöistä 83 prosenttia syntyy kotitalouksien kulutuksesta, 11 prosenttia kuntien hankinnoista ja loput kuusi prosenttia investoinneista, kertoo Suomen ympäristökeskus (Syke).
Syke on julkaissut tänään ensimmäistä kertaa kulutusperäiset päästötiedot kaikille Suomen kunnille ja maakunnille. Suomen kuntien yhteenlasketut kulutusperäiset kasvihuonekaasupäästöt ovat keskuksen mukaan 57,4 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin luokkaa.
Kyseessä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen aineisto, sanoi Syken ilmastoratkaisujen yksikön johtaja, professori Jyri Seppälä tiedotustilaisuudessa tiistaina.
– Aineisto on sen verran monipuolinen ja mahdollisuuksia antava, että kaikkia mahdollisuuksia ei osata edes miettiä vielä.
Aineiston perusteella on esimerkiksi mahdollista vertailla eri kuntien päästöjä keskenään. Tämä kannattaa tosin tehdä vain samankaltaisten kuntien kesken, muuten vertailussa ei ole mieltä, tiistain tiedotustilaisuudessa korostettiin.
Seppälän mukaan Suomessa on jo yli sata edelläkävijäkuntaa, jotka ymmärtävät, että käyttöperustaiset päästölaskelmat eivät kerro koko totuutta, vaan tarvitaan nimenomaan tarkkaa tietoa kunnan ja kuntalaisten kulutuksen päästölähteistä, jotta päästövähennykset voidaan kohdistaa kustannustehokkaasti.
Tiistaina julkaistussa aineistossa kunnan päästöiksi lasketaan myös päästöt, jotka ovat aiheutuneet kulutetun hyödykkeen tuotannossa. Kunnan päästöiksi laskettiin siis kaikki siellä kulutettu tuotanto riippumatta siitä, onko tuotanto tapahtunut esimerkiksi muualla Suomessa tai ulkomailla.
Päästöjä pitäisi vähentää nopeasti neljäsosaan
Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 10 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Vuonna 2030 sen pitäisi olla enää 2,5 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Noin puolet suomalaisten kulutuksen päästöistä aiheutuu ulkomailla.
Syken erikoistutkija Santtu Karhinen muistutti tiistaina, että kotitaloudet eivät tahallaan aiheuta päästöjä ympäri maailmaa, vaan kyseessä on alueellinen kokonaisuus, jossa kunnilla ja yrityksillä on myös erittäin tärkeät roolit. Kunta luo omilla päätöksillään toimintaympäristön, jossa yritykset ja kotitaloudet operoivat, ja toisaalta yritykset luovat ratkaisuja, joita kunnat ja kansalaiset voivat ottaa käyttöön. Päästöjen vähentäminen on yhteispeliä.
Kun katsotaan tarkemmin sitä, miten kotitalouksien päästöt jakautuvat, on asumisen osuus 25, ruoan kulutuksen 23 ja liikkumisen 22 prosenttia. Muiden tavaroiden osuus on puolestaan 16 ja muiden palveluiden 14 prosenttia.
Kuntien hankinnoista noin 60 prosenttia muodostuu palveluiden ostoista. Investoinneissa puolestaan suurimmassa osassa ovat rakentamisen päästöt. Osuudet vaihtelevat kuitenkin selvästi alueiden välillä.
Esimerkiksi investointien osalta rakentamisen osuus päästöistä on muuhun maahan nähden korostuneempi Uudellamaalla.
Maakunnittain kaikkein suurimmat yhteenlasketut asukaskohtaiset kulutusperäiset päästöt ovat Kainuussa. Kotitalouksien kulutuksen päästöt ovat pienimmät Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Maakuntien väliset erot ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, Karhinen sanoi.
Asumisen päästöt keskimääräistä korkeammat pohjoisilla alueilla
Kaupunkimaisissa kunnissa asumisen osuus (26,6 prosenttia) nousee asukaskohtaisissa päästöissä suurempaan rooliin kuin taajaan asutuissa kunnissa (24,3 prosenttia) ja maaseutumaisissa kunnissa (21,7 prosenttia).
Kahdessa jälkimmäisessä kuntatyypissä suurin osuus asukaskohtaisista päästöistä syntyy ruoasta – taajaan asutuissa 24,3 ja maaseutumaisissa 24,7 prosenttia. Kaupunkimaisissa kunnissa ruoan kulutus painottuu muita kuntatyyppejä enemmän kasviperäisiin tuotteisiin, ja ruoan osuus päästöistä on täten muita kuntatyyppejä matalampi 22,2 prosenttia.
Muihin maakuntiin nähden asumisen päästöt ovat keskimääräistä korkeammat Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Osittain pohjoisten alueiden päästöjakaumaa selittävät ilmasto-olosuhteet ja esimerkiksi lämmön tarve.
Aineistosta erottuvat maakunnat, joissa on jo tehty toimia asumisen päästöihin liittyen, Karhinen sanoi tiistaina. Erityisesti kaukolämmössä käytetty polttoaine määrittää pitkälti asumisen ilmastopäästöjä.
Liikkumisen päästöjä ohjaavat puolestaan muun muassa joukkoliikenteen käyttömahdollisuudet. Henkilöautoliikenteen päästöjen osuus on verrattain suurempi maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa kuin kaupunkimaisissa kunnissa.
Kuljetuspalveluiden päästöt ovat sen sijaan keskimäärin korkeammat kaupunkimaisissa kunnissa. Edellä mainittuun osuuteen sisältyy myös lentomatkustaminen.
Mitä hyötyä uudesta laskelmasta on?
Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuosittain 47 miljardilla eurolla, ja kuntien osuus siitä on noin kaksi kolmasosaa. Hankinnat ovat konkreettinen ja nopea keino leikata kuntien päästöjä ja parhaiten se onnistuu siellä, missä on jo tarjolla vähähiilisiä vaihtoehtoja, sanoi Syken erikoistutkija Katriina Alhola tiistaina.
Nyt julkaistut laskelmat näyttävät, että kuntien hankintojen ja investointien hiilijalanjäljestä isoimmassa osassa ovat rakentaminen ja rakennusten ylläpito. Niissä ja kuljetuspalveluissa on samalla myös suuri päästövähennyspotentiaali, koska näissä ryhmissä on jo olemassa vähähiilisiä ratkaisuja sekä valmiita, kilpailutuksessa käytettäviä kriteerejä.
Kunnat ovat kuitenkin erilaisia, ja tiistaina julkaistut laskelmat antavat tarkempaa tietoa jokaiselle kunnalle tehdä omanlaisiaan päästövähennyksiä.
Entä kansalaiset? Tärkeintä on kulutuksen kohtuullistaminen jo olemassa olevin keinoin, sanoi Syken erikoistutkija Marja Salo. Sen jälkeen tulee kuluttaminen toisin ja vasta sen jälkeen päästötehokkuuden parantaminen.
Esimerkiksi asumisen ja energian suhteen tärkeintä olisivat kohtuulliset asuinneliöt ja yhteiset laitteet ja tilat. Kuntien osalta sama kohtuullistaminen voisi puolestaan tarkoittaa sen miettimistä, kuinka paljon erilaisia tiloja ylipäätään tarvitaan.
Toisin kuluttaminen puolestaan tarkoittaa kansalaisen osalta esimerkiksi sähkönkulutuksen ajoittamista, kunnan osalta taas vähäpäästöisiä energialähteitä tuotantolaitoksissa ja kiinteistöissä. Tärkeää olisi siirtyä nopeasti pois öljylämmityksestä, Salo sanoi tiedotustilaisuudessa.
Päästötehokkuus on vähäpätöisin toimi, mutta tarkoittaa asumisen ja energian suhteen esimerkiksi energiaremontteja ja älyohjausta.
"Suomalaiset eivät voi siirtää vastuuta ilmastotyöstä"
Kulutuksen päästöissä näkyvät myös tuontituotteiden ja -palveluiden päästöt, eli mukana ovat päästöt, jotka muodostuvat ulkomailla tapahtuvasta tuotannosta.
– Tämän takia suomalaiset eivät voi siirtää vastuuta ilmastotyöstä muille valtioille, sanoi erikoistutkija Karhinen tiedotteessa.
– Noin puolet Suomen kotitalouksien kulutuksen ilmastopäästöistä kohdentuu ulkomaille, minkä vuoksi kunnianhimoisen ilmastotyön tulisi tähdätä päästöjen vähentämiseen globaalilla tasolla.
Tiistaina julkaistu laskenta perustuu vuoden 2015 tietoihin, ja seuraavan kerran ympäristökeskuksen on määrä päivittää laskentaa vuoden 2019 tiedoilla.
– Etenkin asumisen ja liikkumisen päästöissä on vuoden 2015 jälkeen tapahtunut hyvin myönteistä kehitystä, koska rakennusten lämmitysratkaisut ja henkilöajoneuvojen käyttövoimat ovat muuttuneet vähäpäästöisemmiksi, Karhinen sanoi tiedotteessa.
– Sen sijaan ruokahyödykkeiden sekä muiden tavaroiden ja palveluiden osalta on mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan päästökehitys kulkee.