Suomessa on aloitettu elinluovutukset verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen, kertoo Hus-yhtymä tiedotteessaan. Tätä niin sanottua DCDD-toimintaa (Donation After Circulatory Determination of Death) on valmisteltu Suomessa vuodesta 2019.
Toiminta voi Husin mukaan tulla kyseeseen, jos vaikeasta aivovauriosta kärsivän potilaan tila ei etene aivokuolemaan, mutta hänellä ei ole paranemisedellytyksiä ja elintoimintoja pidetään yllä ainoastaan keinotekoisesti. Tällöin luovutaan tehohoidosta ja siirrytään loppuvaiheen saattohoitoon. Husin mukaan tällainen potilas voi olla elinluovuttaja verenkierron pysähtymisen jälkeen, jos hän ei ole elinaikanaan vastustanut elinluovutusta.
– Elinluovutus aivokuoleman jälkeen on ensisijainen vaihtoehto siirrettävien elinten saamiseksi. DCDD-toiminnalla voidaan kuitenkin lisätä kuolleiden luovuttajien määrää, sanoo elinsiirto- ja maksakirurgian osastonylilääkäri Marko Lempinen Husin tiedotteessa.
Suomessa kaikki elinsiirtoleikkaukset tehdään Helsingin yliopistollisessa sairaalassa.
Pilotti alkoi vuonna 2021
Menetelmän pilotointi käynnistyi Suomessa vuonna 2021. Valtakunnallinen elinluovutuskoordinaattori Anna-Maria Koivusalo kertoo STT:lle, että pilotin hyvien tulosten perusteella menetelmä on nyt otettu osaksi normaalia elinluovutustoimintaa.
Pilotointiin kuului myös kuolleiden henkilöiden läheisten kokemusten kartoittaminen.
– Läheisten kokemukset olivat hyviä. He ovat saaneet tästä merkitystä kuolemalle, kun toiset ovat saaneet (elinluovutuksesta) avun, Koivusalo sanoo.
DCDD-toiminta on normaali käytäntö muun muassa Norjassa ja Ruotsissa. Tanskassa menetelmää pilotoidaan.
– Esimerkiksi Hollannissa ja Espanjassa lähes puolet on DCDD-luovuttajia, Koivusalo kertoo.
Pilotoinnin aikana Suomessa siirrettiin 20 munuaista.
– Analysointien perusteella siirrännäiset toimivat hyvin.
Hoidosta luopuminen ja elinluovutus erillisiä päätöksiä
Aivokuolleiden elinluovuttajien määrä ei riitä kattamaan tarvittavien elinsiirteiden määrää.
– Jatkossa, kun toiminta vakiintuu, voimme mahdollisesti siirtää myös maksoja, keuhkoja, haimoja ja jopa sydämiä, Marko Lempinen kertoo Husin tiedotteessa.
DCDD-toiminta ei Husin mukaan nopeuta potilaan kuolemaa eikä aiheuta hänelle kärsimystä. Hus kertoo, että halutessaan potilaan läheiset saavat olla läsnä hoidosta luopumisesta aina luovutusleikkaukseen asti. Hoidosta luopuminen ja saattohoitoon siirtyminen tapahtuvat normaalin tehohoitokäytännön mukaan.
Husin tiedotteessa todetaan, että elinluovutus ei ole hoidosta luopumisen syy. Päätökset hoidosta luopumisesta ja elinluovutuksen mahdollisuudesta ovat aina erillisiä päätöksiä, eivätkä elinsiirtokirurgit osallistu päätöksentekoon hoidosta luopumisessa. Päätös hoidosta luopumisesta tehdään aina lääketieteellisin perustein.
Husin mukaan elinsiirtoa odottavien listalla on yhä enemmän ja yhä vanhempia potilaita. Esimerkiksi munuaissiirtoa odottaa tällä hetkellä 450 henkilöä ja dialyysihoidoissa on yli 2 000 henkilöä.
Suomessa kuolee Anna-Maria Koivusalon mukaan noin 10–15 prosenttia elinsiirtojonoissa olevista potilaista.
– Tietenkin toivomme, että tämän myötä määrä pienenee.