Haarahaukat olivat ennen yleinen näky Delhin taivaalla Intiassa. Kaupunkilaiset ruokkivat niitä heittämällä lihanpalasia ilmaan.
Elokuvantekijä Shaunak Sen huomasi, että haukkoja on vähemmän. Tai ei juuri ollenkaan.
Senin mielessä oli ollut tehdä dokumenttielokuva, joka jotenkin käsittelisi ilmansaasteita. Hän kuuli lintusairaalasta, jota pitivät pyyteettömästi veljespari ja heidän ystävänsä.
Miehet hoivasivat nimenomaan haarahaukkoja alkeellisissa olosuhteissa. Lääketieteen parissa auttoi heidän taustansa: he olivat entisiä kehonrakentajia.
Vuonna 2019 alkaneiden kuvausten lopputulos All That Breathes kilpailee nyt parhaan dokumenttielokuvan Oscarista. Sen ei itsekään tosin pitkään tiennyt, minne tarina vie.
– Ensimmäiset kaksi vuotta vain kuvasimme, Sen kertoo etäyhteydellä Lontoosta.
– Vasta leikkausvaiheessa tarina näyttäytyi.
All That Breathesissa ovat läsnä juuri ne teemat, joita hän alusta asti ajatteli. Matka vain oli erilainen. Leikkaajaksi Sen löysi tanskalaisen Charlotte Munch Bengtsenin, joka on työskennellyt myös esimerkiksi Piemonten tryffelinmetsästäjät -elokuvassa.
– En halunnut tehdä yhteiskunnallista reportaasia. En halunnut tehdä poliittista elokuvaa, enkä suloista elokuvaa ihanista ihmisistä, Sen sanoo.
– Kun yrität päästä irti tietyistä asioista, syntyy elokuva, joka ei ole mitään niistä, ja on silti sitä kaikkea.
All That Breathesin vetovoima liittyy henkilöihin ja voimakkaaseen estetisointiin. Puhetta on melko vähän: kuvat kertovat ihmisestä, kaupungista ja koville joutuneesta luonnosta.
Ei pamfletteja
Ensimmäisessä elokuvassaan Cities of Sleep Sen käsitteli kodittomuutta Delhissä. Ohjaaja haluaa kuitenkin vetää rajan taiteen ja aktivismin väliin.
– En yleensä pidä elokuvista, jotka paljastavat korttinsa ja heittäytyvät aktivismin piiriin.
Hän sanoo karsastavansa etenkin pamfletteja ja haluaa itse lähestyä aiheitaan sekä niiden mahdollisia poliittisia sävyjä viistommin. All That Breathesissa on hentona kerroksena kipeä aihe: hinduvaltaisessa maassa muslimeja kohdellaan kaltoin ja vainotaan.
– Dokumenttielokuva on parhaimmillaan Troijan hevonen: se voi liikuttaa myös katsojia, jotka eivät olisi syvemmistä teemoista samaa mieltä, mikäli ne esitettäisiin suoraan.
Katsoja ei edes huomaa tulleensa yllätetyksi. Tällaisesta asetelmasta voisi syntyä syvempää keskustelua, Sen uskoo.
– Ei minulla ole kärsivällisyyttä sellaista ympäristönsuojelua kohtaan, joka julistaa pelkkää synkistelyä ja lohduttomuutta, hän sanoo.
Oscar-ehdokkuus painaa mieltä
All That Breathesin ytimessä ovat lintusairaalan miehet. Ei kyse ole länsimaisessa mielessä sairaalasta tai lääkäristä, vaan resursseiltaan aika onnettomasta pajasta. Itse työ on kuitenkin hyvää sanan kaikissa merkityksissä.
Vaikuttavinta oli Senin mukaan miesten selviytymiskyky, tahto jatkaa vaikeillakin hetkillä.
– He ovat juroja ja vetäytyviä, mutta myös hyvin optimistisia, Sen kuvailee.
– Jos puhuisin heistä kuin näyttelijöistä, voisin sanoa, että heidän skaalansa on todella laaja. Elokuvanteko oli vasta alussa, kun veljeksistä tehtiin New York Timesiin juttu. Se hieman auttoi heitä rahallisesti.
Nyt huomiota on tullut enemmän, kun All That Breathes on suoratoistopalvelu HBO Maxin valikoimassa, myös Suomessa. Maaliskuussa on Oscar-juhla.
– Elämäni on jo muuttunut ehdokkuuden myötä, samoin veljesten. Aivot käyvät kierroksilla, kun yritän hahmottaa paradigman muutosta.
Hän sanoo huomion olevan myös kaksiteräinen miekka: voi alkaa asettaa itselleen vääriä tavoitteita.
– On paljon tunteita sekaisin. Yritän olla ajattelematta koko asiaa.
Navalnyista kertova dokumentti voitti Baftan
Maaliskuun 12. päivänä jaettavien Oscarien dokumenttikategoriassa on viisi elokuvaa. Palkinnosta kilpailevat venäläisen oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin muotokuva Navalny, intialainen All That Breathes, ukrainalaiseen orpokotiin sijoittuva, suomalaisten yhteistuottama Sirpaleiden talo sekä Suomessakin valkokangaslevitykseen ehtineet Fire of Love ja All the Beauty and the Bloodshed.
Vahvimpia ennakkosuosikkeja ovat Daniel Roherin ohjaama Navalny sekä Nan Goldinista ja opioidikriisistä kertova All the Beauty and the Bloodshed, jonka ohjaaja Laura Poitras on voittanut Oscarin aiemmin dokumentillaan Citizenfour.
Viime viikolla Navalnyista kertova dokumentti voitti brittiläisen elokuvapalkinnon Baftan. Voittoa pidetään hyvänä merkkinä sen mahdollisuuksista myös Oscareissa.