Kiire voi vaikuttaa synnytyssairaaloissa vaihtelevasti tarjottujen palveluiden määrään. Helsingin yliopistossa tehdystä väitöskirjatutkimuksesta ilmenee, että kiireisinä päivinä suuremmissa yksiköissä pystyttiin tekemään synnytykseen liittyviä toimenpiteitä ja tarjoamaan kivunlievitystä samaan tapaan tai jopa enemmän kuin muina aikoina.
Sen sijaan pienemmissä yksiköissä kiire taas osittain vähensi toimenpiteiden määrää. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi keisarileikkausten määrä väheni kiireaikana pienissä yksiköissä 18 prosenttia ja lisääntyi hiljaisina päivinä 15 prosenttia.
– Erot kertovat todennäköisesti siitä, että suuressa sairaalassa on pientä yksikköä parempi mahdollisuus lisätä vauhtia tarvittaessa. Kun pienessä synnytyssairaalassa henkilökunta tunnistaa kiiretilanteen, potilaita voidaan lähettää eteenpäin suurempiin sairaaloihin. Hiljaisina päivinä synnyttäjän tilannetta voi mahdollisesti seurata pidempään myös pienemmissä yksiköissä, tutkimuksen tekijä, terveystieteiden maisteri Riitta Vilkko arvioi tiedotteessa.
Vilkko tutki väitöskirjatyössään synnytyssairaaloiden hiljaisten ja kiireisten päivien yhteyttä synnyttäjien ja vastasyntyneiden hoidon laatuun. Synnytyssairaaloille on tyypillistä, että synnyttäjien lukumäärä vaihtelee, mikä aiheuttaa sairaaloissa kiirettä ajoittain. Tutkimuksen mukaan suomalaiset synnytyssairaalat tarjoavat laadukasta hoitoa myös kiireisimpinä päivinä, mutta yksittäisissä synnytysyksiköissä hoidon laatu voi vaihdella.
Näkyi myös vastasyntyneiden voinnissa
Tutkimuksessa myös havaittiin, että kiireisten päivien aikana sikiön synnytyksen aikaisten hapenpuutteiden määrä väheni keskussairaaloissa, mutta kasvoi yliopistosairaaloissa. Vilkko arvioi, että tapaukset oli todennäköisesti ohjattu pienistä yksiköistä suurempiin.
– Myös muissa vastasyntyneen terveydentilaan liittyvissä tapahtumissa oli sairaaloiden välisiä eroja. Ne liittyvät todennäköisesti lähettämiskäytäntöihin, sillä kaikkien synnytyssairaaloiden tasolla kiireen aiheuttamia vaikutuksia ei kuitenkaan todettu, Vilkko jatkaa.
Jatkotutkimusta tarvittaisiinkin Vilkon mielestä etenkin siitä, millaisissa tilanteissa ja millä perusteilla synnytyssairaalat lähettävät synnyttäjiä toisiin yksiköihin kiireaikoina.
Hoitoa arvioitiin laatumittareilla, jotka koostuvat synnytyksen aikana tehtävien toimenpiteiden määrästä ja diagnoosikoodeista, jotka kertovat hoidon lopputuloksesta. Kiireen määrittelyssä käytettiin kullekin synnytysyksiköille laskettua optimaalista aikaa, jolloin yksikkö toimii sille ominaisella mitoituksella.
Tutkimusaineisto muodostui koko väestön kattavasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syntymärekisteristä vuosilta 2006–2016. Aineisto sisälsi tiedot lähes 635 000 synnytyksestä.