Sunnuntaisuomalainen 25 vuotta | Työnhaussa ei yksityiselämällä pitäisi olla väliä, mutta silti kannattaa miettiä mitä ansioluetteloon laittaa – yksi harrastus on yli muiden
Sunnuntaisuomalainen julkaisee juhlavuotenaan uudelleen vanhoja juttujaan. 23.11.2008 selvitimme, mitä yksityiselämän tietoja työnhakijan kannattaa panna ansioluetteloonsa ja mitä ei.
Monipuolinen kielitaito, Mensan jäsenyys ja maratonjuoksu kannattaa mainita ansioluettelossaan työtä hakiessaan. Ne näyttävät hyvältä työnantajastakin.
Sen sijaan useita kertoja eronneen ja totaalikieltäytyjän ei kannata mainostaa avioerojaan ja vakaumustaan. Niistä syntyy monelle työnantajalle kielteinen mielikuva hakijasta.
Päätelmät ovat Sunnuntaisuomalaisen suppeasta kyselystä suuryritysten henkilöstöjohtajille. Tiedustelimme heidän arvioitaan työnhakijoista, jotka mainitsevat CV:ssään eli ansioluettelossaan myös yksityiselämänsä asioita koulutus- ja työpaikkatietojen lisäksi.
Kysely lähetettiin 28 suuryritykselle. Ilmeisesti Lapin Kansan tuoreen päätoimittajavalinnan* kahakan ansiosta vain reilu kolmannes henkilöstöjohtajista vastasi.
– Eikä ihme. Lähes kaikki kysytyt asiat ovat sellaisia, joita ei saa lain perusteella edes kysyä työnhakijalta, sanoo toimitusjohtaja Jukka Antikainen Psykologian TietoTaito Osakeyhtiöstä, joka avustaa yrityksiä henkilöstövalinnoissa.
Henkilöstöjohtajille lähetetyssä mielipidetiedustelussa oli 20-kohtainen luettelo, joka kattoi tietoja perhetilanteesta asevelvollisuuteen ja harrastuksista järjestötoimintaan.
– Hakija voi kertoa yksityiselämästään halutessaan, mutta työnantaja ei saa kysyä niistä aktiivisesti. Yksityiselämän tietoja ei saa silti käyttää valinnan perusteena, koska niillä ei ole mitään tekemistä itse työtehtävien kanssa, Antikainen muistuttaa.
Rekrytoinnin laillisuutta ja vastuullisuutta korosti myös moni henkilöstöjohtaja vastauksissaan.
– Ansioluettelossa tulisi olla työn suorittamisen kannalta oleelliset asiat, ei muuta. En suosittelisi kenellekään kirjoittaa laveasti tämän ulkopuolella olevista asioista, mainitsi eräs vastaaja.
Laitonta tai ei, mutta jonkinlainen mielikuva ihmisestä kuitenkin syntyy myös yksityiselämän perusteella. Kolmen lapsen yksinhuoltaja saattaisi olla pätevä organisoija, neljästi eronnut sopiva projekteihin ja hartiapankilla talonsa rakentanut pitkäjänteinen.
Kyselyn perusteella henkilöstöjohtajille tuli myönteisin kuva ihmisestä, jos tämä puhuu seitsemää kieltä. Psykologi Antikaista tieto ei yllätä.
– Tällainen ihminen on varmasti kuumaa tavaraa työmarkkinoilla, jos todella hallitsee seitsemän kieltä. Se kertoo myös, että hän on kiinnostunut vieraista kielistä ja oppii niitä nopeasti.
– Kielitaitoa voi työnantaja myös kysyä suoraan, jos se on tarpeellinen työssä. Kielitaitoisella on monta ovea auki kansainvälisessä yrityksessä.
”Fyysisestä kunnostaan huolehtiva ihminen ei tarvitse sairauslomia vaikka urheiluvammoja tuleekin.”
Hämmästystä Antikaisessa herättää Mensan jäsenyyden arvostus. Suuri osa henkilöstöjohtajista arvioi, että huippuälykkäiden seuran jäsenyys antaa myönteisen kuvan ihmisestä.
– Älykkyystestit ovat rajallisia. Ne edellyttävät nopeaa päättelykykyä. Se ei tarkoita, että kykenee ratkomaan työpaikan ongelmia ja hoitamaan menestyksellä muita tehtäviä työssä.
– Huippuälykäs voi olla myös erittäin sisäänpäin kääntynyt ja eristäytynyt. Se voi olla hyvin hankala ominaisuus. Työelämässä korostuu entistä enemmän kyky työskennellä ryhmässä.
Henkilöstöjohtajat eivät katso karsaasti myöskään toimintaa luonnonsuojelujärjestössä.
– Luonnonsuojelu on aika suosittu aihe yrityksissä. Monet ovat havahtuneet, että nykymeno ei voi jatkua. Porukkaan ei haluta ihmistä, joka elää tuhlailevasti ja luontoa kuluttavasti, Antikainen pohtii.
Järjestötoiminta ja harrastukset ovat muutenkin arvossaan lähes riippumatta siitä, harrastaako pistooliammuntaa, tanhuja, kirkkokuoroa tai kaunokirjallisuutta.
– Usein valitsijat ovat kiinnostuneita, kuinka monipuolisesti hakija käyttää itseään. Työn ulkopuoliset harrastukset kertovat myös, miten ihminen palautuu työstään, Antikainen sanoo.
– Ihmisellä pitää olla harrastuksia. Muuten stressaantuu liikaa. En keksi aikuisen ihmisen huonoja harrastuksia. Ehkä jatkuva bilettäminen voisi olla miinusta, pohti yksi vastaaja.
Yksi harrastus nousee ylitse muiden, maratonjuoksu. Suurin osa arvioi sen antavan ihmisestä myönteisen kuvan. Myös päivittäistä salikuntoilua arvostetaan.
– Fyysisestä kunnostaan huolehtiva ihminen ei tarvitse sairauslomia vaikka urheiluvammoja tuleekin. Ajatellaan, että ihminen on perusterve, jos hän edes kuvittelee juoksevansa maratonin tai käyvänsä päivittäin kuntosalilla, Antikainen tulkitsee.
– Taustalla on henkilöstöhallinnon huoli työntekijöiden jaksamisesta, kun työelämän tahti kiristyy koko ajan ja tulostavoitteet käyvät päälle. Työntekoa puoliteholla katsotaan vähän vinosti.
Armeijan käynti antaa edelleen myönteisen kuvan työpaikan hakijasta, eikä siviilipalveluksen suorittamistakaan katsota pahasti.
– Monet työnantajat ajattelevat, että armeijan käynyt kestää epämukavuustekijöitä. Sellainen ihminen on toimintakykyinen, vaikka asiat eivät mene oman mielen mukaisesti, Antikainen kertoo.
Totaalikieltäytyjä jakoi henkilöstöjohtajien käsityksiä. Suurimmalle osalle tieto oli yhdentekevä, mutta osalle siitä tuli kielteinen kuva.
– Totaalikieltäytyjälle on yksi asia ylitse kaiken muun. Joku toinen on fakkiutunut postimerkkien keräilyyn. Silti molemmat voivat olla todella hyviä työntekijöitä, Antikainen mainitsee.
Huippuälykäs voi olla myös erittäin sisäänpäin kääntynyt ja eristäytynyt.
Särkyneitä avioliittoja taakseen jättänyt ihminen herätti kaikkein eniten kielteisiä mielikuvia.
– Moni ajattelee, että moneen kertaan eronnut ihminen on levoton ja sopii korkeintaan lyhyisiin projektitöihin, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä keskenään, Antikainen pohtii.
– Moneen kertaan eronnut etsii pikemminkin vain itseään. On ihmisiä, jotka etsivät pysyvästi itseään, mutta ovat silti hyviä työntekijöitä.
*Lapin Kansan päätoimittajavalintakahakalla viitataan vuoden 2008 tapaukseen. Syyskuussa 2008 lehden päätoimittajaksi nimitettiin Johanna Korhonen. Alma Media kuitenkin purki työsuhteen jo ennen kuin Korhonen aloitti tehtävässä. Yhtiö vetosi luottamuspulaan, joka oli sen mukaan syntynyt siksi, että Korhonen oli jättänyt työhaastattelussa kertomatta olennaisia tietoja. Korhosen mukaan kyseessä oli syrjintä, joka kohdistui häneen sen takia että hänen puolisonsa oli nainen. Asiaa puitiin oikeudessa useaan otteeseen. Helsingin hovioikeus ratkaisi asian lopulta Korhosen hyväksi. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa.
Viikonvaihdetoimitus Sunnuntaisuomalainen täytti 25 vuotta tammikuussa 2023. Vuosipäivän kunniaksi julkaisemme kevään aikana uudelleen parhaita juttuja vuoden varrelta.
Lue aiemmin julkaistut juhlajutut:
Kilpailu aivoista kiihtyi: Väli-Suomen superyliopisto olisi jättänyt Helsinginkin häpeään
20 vuotta sitten Suomi pelkäsi hullua lehmää – Mika Aaltolaa tarvittiin apuun jo silloin
Kasteliero on aika mato rakastelemaan – "Kenties kenen tahansa kanssa ei paritella"