Kolumni: Jo tyttöjen euro on pienempi kuin poikien euro

16-vuotiaiden tyttöjen euro on jo kolmen vuosikymmenen ajan ollut vain 85 senttiä ja 18-vuotiailla tytöillä noin 80 senttiä, kirjoittaa Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska.

On jälleen kesä, jolloin nuoret ansaitsevat suurimman osan vuotuisista käyttörahoistaan. Kesätyöansioiden lisäksi rippi- ja ylioppilasjuhlat ja valmistujaiset tuottavat nuorille lahjarahaa. Noin viidennes 15–19-vuotiaiden nuorten käyttörahasta tulee kuitenkin työtulosta.

Kohentuva työllisyystilanne mahdollistaa kesätyön saamisen yhä useammalle nuorelle. Mutta toteutuuko nuorten keskuudessa palkkatasa-arvo?

Aikuisten työmarkkinoilla miesten ja naisten vajaan 20 prosentin palkkaero, eli reilun 80 sentin arvoinen ”naisen euro”, on tunnettu ja pysyväksi osoittautunut ilmiö Suomessa. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että jo teini-ikäisten käyttörahan määrässä on vastaava sukupuoliero.

Kollegani Tomi Lintosen kanssa tekemissämme tutkimuksissa (mm. Yhteiskuntapolitiikka 1/2017) olemme havainneet tyttöjen ja poikien käyttörahan eron olevan hämmästyttävän selkeä ja pysyvä. 16-vuotiaiden tyttöjen euro on jo kolmen vuosikymmenen ajan ollut vain 85 senttiä ja 18-vuotiailla tytöillä noin 80 senttiä. Nuorten työllisyyden huippuvuosina 1980-luvun lopulla 18-vuo­tiaiden tyttöjen euro oli vain 70 senttiä.

Naisten ja miesten palkkaerot selittyvät muun muassa työmarkkinoiden eriytymisellä parempipalkkaisiin miesten töihin ja huonompipalkkaisiin naisten töihin. On selvää, että nuortenkin keskuudessa työt ovat jakautuneet vastaavasti. Tytöt hoitavat lapsia ja pojat tekevät varasto- tai rakennushommia.

On kuitenkin luultavaa, että myös vanhemmat ja sukulaiset antavat pojille hieman enemmän rahaa kuin tytöille. Noin kymmenen prosentin ero käyttörahassa poikien hyväksi näkyy nimittäin jo 14-vuotiailla, joilla työtuloa ei juurikaan vielä ole. Huomionarvoista on myös se, että sukupuoli vaikuttaa nuorten käyttörahan määrään selvästi enemmän kuin sosiaalinen tausta tai asuinpaikka.

Harva vanhempi ajattelee tietoisesti, että haluaa antaa pojalleen enemmän rahaa kuin tyttärelleen. Tiedostamattomasti rahamääriin vaikuttavat kuitenkin stereotypiat miesten ja naisten kulutuskäyttäytymisestä. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että shoppailusta pitävät tytöt kuluttavat rahaa ”turhuuksiin”, kuten vaatteisiin ja meikkeihin, kun taas pojat tekevät ”harkittuja”, usein teknisiä hankintoja.

Näin ollen pojille tulee annettua isompia summia rahaa kuin tytöille. Lisäksi pojat saavat enemmän rahaa lahjaksi, koska heille ajatellaan olevan vaikeampaa ostaa tavaralahjoja kuin tytöille. Pojat saavat myös tyttöjä useammin rahaa palkkioksi koulumenestyksestä ja muista saavutuksista.

Vaikka erot tyttöjen ja poikien käyttörahoissa eivät ole kovin suuria, ne pitävät osaltaan yllä epätasa-arvoisia rakenteita ja stereotyyppisiä roolijakoja. Oma raha ja sen hallinta on myös merkittävä itsenäiseen aikuiselämään ja kuluttajuuteen valmistava tekijä. Näin ollen rahan määrällä ja ansaintatavalla on merkitystä.

Aikuisten pitäisikin kiinnittää huomiota paitsi tasa-arvoiseen kesätyöpalkkaan myös rahalahjoihin. Ettei kummipoika saisi isompaa seteliä kuin siskontyttö vain siksi, että on poika.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.