Viranomaiset eivät aina osaa kohdata seksuaalirikoksen tai lähisuhdeväkivallan uhria

Uhrien tukijärjestö ja oikeusministeriö järjestävät viranomaisille koulutusta uhrien kohtaamiseen.

– Koin, että poliisi enemmänkin syyllisti minua tapahtuneesta ja kertoi esimerkiksi hyvin kyseenalaisia vitsejä tapahtumaan liittyen.

Näin kuvaili eräs seksuaalirikoksen uhri kokemustaan viranomaisesta Raiskauskriisikeskus Tukinaisen viimevuotisessa kyselyssä. Useat kyselyyn vastanneet nostivat esiin vastaavia kokemuksia viranomaisten kanssa, joskin joissakin tapauksissa viranomaiset saivat kiitostakin.

Seksuaalirikosten uhreja auttava psykologi, psykoterapeutti Katja-Mari Ottelin kertoo, että uhrin voi olla vaikeaa luottaa viranomaisiin. On jopa normaalia, että herkässä mielentilassa oleva uhri ajattelee, ettei kukaan kuitenkaan usko tapahtunutta tai ota häntä vakavasti. Usein ensimmäinen viranomaiskontakti on poliisi.

– Tällaisessa tilanteessa on suuri merkitys sillä, miten viranomainen kohtaa uhrin. Jopa sillä on väliä, minkälaisia sanavalintoja poliisi käyttää ja minkälaisia ilmeitä hänen kasvoillaan on, Ottelin sanoo.

Seksuaalirikosten uhreille apua tarjoavan Tukinaisen lakimies Riitta Silverin mukaan viranomaiset eivät osaa aina kohdata seksuaalirikoksen uhria.

– Erityistukipalveluihin ohjaamisessa on kovasti puutteita, vaikka EU:n rikosuhridirektiivi velvoittaa, että haavoittuvat uhrit ohjattaisiin tukipalveluihin. Se tulee meidän puhelinpäivystyksessämme jatkuvasti esille, Silver sanoo.

Tukinainen järjestääkin tästä kuusta alkaen yhdessä oikeusministeriön kanssa koulutusta muun muassa poliiseille, syyttäjille, oikeusavustajille ja tuomareille uhrin sensitiivisestä kohtaamisesta viranomaiskäytöntäntöjen parantamiseksi.

Poliisin pitää kertoa, miksi mitäkin kysytään

Silverin mukaan seksuaalirikoksen uhria saatetaan pompotella paikasta toiseen esimerkiksi sen takia, ettei ole tarpeeksi tietoa siitä, mihin uhrin voisi ohjata.

– Uhri saattaa myös miettiä sitä, uskaltaako ylipäätään tehdä rikosilmoituksen, onko kyseessä rikos ja riittävätkö todisteet. Uhrin on myös tärkeää saada tietoa siitä, miten prosessi menee ja mitä poliisi tulee vaikkapa kuulusteluissa kysymään.

Poliisi pyrkii selvittämään tarkan kuvan tapahtuneesta oikeusprosessia varten. Tästä johtuen poliisi saattaa kysyä arkaluontoisiakin kysymyksiä, jotka uhri voi kokea syyllistäväksi.

– Poliisi saattaa kysyä vaikka, että olisiko ollut mahdollisuus lähteä pois tilanteesta tai mahdollisuus huutaa, Silver kertoo.

Silverin mukaan joissakin tapauksissa poliisi toimii kuten pitää, mikä voi olla uhrille parhaimmillaan jopa terapeuttinen kokemus.

– Vaihtelu on melkoisen suurta, Silver sanoo.

Tietoa oikeudellisista asioista, rikosilmoituksen tekemisestä ja avun saamisesta saa esimerkiksi Tukinaisen kriisipäivystysnumerosta 0800-97899, johon voi soittaa myös nimettömänä. Järjestöltä saa tietoa myös oman alueen terapeuteista ja maksuttomista kriisipalveluista.

Seksuaalinen väkivalta

Kokemukset viranomaisista vaihtelevat tyrmistyksestä kiitollisuuteen

Raiskauskriisikeskus Tukinainen teki viime vuonna seksuaalista väkivaltaa kokeneille kyselyn nettisivujensa, Facebookin ja Twitterin kautta.

Kyselyyn vastasi yhteensä 47 seksuaalirikoksen uhria, joista suurin osa koki saaneensa apua läheisiltä, ystäviltä, terapeutilta tai joltakin muulta. Lääkäriltä ja poliisilta apua koki saaneensa yhteensä noin neljäsosa vastaajista.

Kysely ei ole tilastollisesti pätevä, mutta sen laadullinen osio antaa suuntaa siitä, miten uhrit kokevat avunsaannin viranomaisilta. Viranomaisten onnistumista luonnehdittiin vaihtelevasti:

"Naispoliisi jonka kohtasin oli miellyttävä, hän tarjosi minulle karkkia ja kehui minua jostain niin hetkeksi hän onnistui saamaan hymyn huulilleni."

"Kun tekijänä on nainen ja uhrina mies, niin ei viitsi edes avata suutaan, kun siltä päin naamaa naureskelulta ei tulisi loppua ja nöyryytys vain vahvistuisi"

"Poliiseilla ja lääkäreillä usein todella kylmä ja jopa asiaton suhtautuminen uhrin hätään."

"Poliisilta en saanut tukea, en edes mitään numeroita minne voisin olla yhteydessä."

"Naispoliisi oli todella törkeä ja sanoi että jos en heti tee rikosilmoitusta, ei syytettyä tulla ikinä enää syyttämään tapahtumasta. En tehnyt rikosilmoitusta poliisin asenteen vuoksi."

"Poliisin suhtautuminen jäi mieleen positiivisesti ja on kantanut kun muualta en apua saanut. Olen aina kiitollinen siitä mitä poliisi sanoi ja miten suhtautui. Sen voimalla eteenpäin menty."

Vuosittain kriisikeskuksen kriisi- tai juristipäivystykseen soitetaan vajaa viisisataa niin sanottua ensipuhelua. Ensipuhelulla tarkoitetaan asiakkaan ensimmäistä yhteydenottoa.

Useimmiten puhelujen syyksi mainitaan raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö.