Saako kiinalainen elää yhtä leveästi kuin suomalainen?

Pekingissä länsimaalainen voi tuntea olonsa lähes kotoisaksi. Kaukana ovat vanhat stereotypiat eksoottisista riisiviljelmistä, kaarevista katoista ja pagodeista, kun seuraa kaupungin sykettä metron ihmisvilinässä ja modernien pilvenpiirtäjien juurella.

Kiinan vuosittainen seitsemän prosentin talouskasvu näkyy elintasossa. Keskiluokkainen pekingiläinen pukeutuu trendikkäisiin merkkivaatteisiin, shoppailee uusimpia älypuhelinmalleja ja matkustaa luotijunalla.

Autokanta on uudempi kuin monissa länsimaissa, ja miksipä ei olisi. Kiina on maailman suurin autojen valmistaja- ja kuluttajamaa. Paikallisia merkkejä löytyy yli 130.

Ainoastaan yksi asia häiritsee. Yskittää.

Pekingin ilma on useina päivinä niin sakeana myrkyllisestä savusumusta, että idän ihmeitä on vaikea erottaa sataa metriä pidemmältä etäisyydeltä. Niin käy, kun parikymmentä miljoonaa ihmistä pakkautuu elämään tiiviille alueelle.

Kiinassa on lähes 1,4 miljardia asukasta ja luku kasvaa edelleen, joskin hidastuvasti. Yhden lapsen politiikka vaihtui äskettäin kahteen.

Yhä suurempi osa kansasta on muuttanut maalta miljoonakaupunkeihin, joita nousee Kiinaan vuosittain kourallinen.

Samalla Kiinasta on tullut vain vuosikymmenissä maailman suurin saastuttaja.

Keskimääräisen kiinalaisen hiilijalanjälki ei edelleenkään yllä länsimaalaisen tasolle, mutta lähestyy sitä alati.

Kiinan lisäksi yli miljardin asukkaan Intia tavoittelee kansalaisilleen rikkaampaa elämää. Syystäkin, sillä 300 miljoonaa intialaista, yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa on asukkaita, elää ilman sähköä. Sitten on tietysti Indonesia, Afrikan maat, Etelä-Amerikka ja monet muut.

Paremman elintason havittelu on luonnollista, mutta globaalista näkökulmasta miljardien ihmisten kulutuksen kasvu on hirvittävä yhtälö. Kehittyvät maat nojaavat kasvunsa fossiilisiin polttoaineisiin, aivan kuten länsimaissakin on tehty jo vuosikymmeniä ja -satoja.

Maapallon kantokyky ei tätä kestä. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvittaisiin kolmen maapallon luonnonvarat.

Kiina on hiljalleen havahtunut saasteisiin ja ilmastonmuutoksen, sillä se on globaalin kulutuksen suurimpia kärsijöitä. Sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat ja hirmumyrskyt aiheuttavat eri puolilla maata massiivisia tuhoja. Ilmansaasteet vievät täällä ennenaikaisesti hautaan jopa satojatuhansia.

Pikavauhtia Kiina on kasvattanut uusiutuvan energian tuotantoaan, jotta se voisi luoda kestävän pohjan kasvulle. Pieniä askeleita näkyy jo. Pekingissä kaikki moottoripyörät kulkevat äänettömästi sähköllä. Aurinkopaneeleita näkyy siellä täällä. Ehkä toivoa paremmasta on.

Valitettavasti Intialla ja monilla muilla ei ole yhtä hyvät edellytykset puhtaan energiateknologian kehittämiseen. Hiili nyt vain on halvempaa, ja köyhyyden ehkäisy painaa puntarissa ympäristöä enemmän. Yhdysvalloissa öljyteollisuus dominoi politiikkaa.

Suomen kaltaisella rikkaalla länsimaalla olisi halutessaan edellytykset vaikka nollapäästöihin. Monen mielestä se vain ei saisi näkyä omassa elintasossa.

Kirjoittaja on toimittaja, joka matkustaa ympäri Aasiaa tehden havaintoja kehittyvästä maanosasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.