Kirjoittaminen on kivaa – ja omatuntoni kolkuttaa

Kolumni

Olen ansainnut elantoni kirjoittamalla noin puolet keski-ikäisestä elämästäni. Se on oikeastaan aika erikoista. Joku maksaa minulle siitä, että ajattelen, pistän kirjaimia peräkkäin ja tuotan niistä juttuja lukijoille. Kuten tämänkin.

Omatuntoni kolkuttaa, koska pidän kirjoittamisesta. Minua paljon paremmat ihmiset tekevät usein epämieluisaa työtä tai ovat työttömiä. Viitenä päivänä viikossa moni herää aamulla toivoen, että työpäivä olisi jo ohi. Sen täytyy olla ikävää ja kuluttavaa.

Viime viikkoina olen tajunnut, että olen elänyt karanteenissa jo neljännesvuosisadan. Työmatka on lyhyt. Vessan kautta tietokoneen äärelle työhuoneeseen. Sopii mainiosti laiskalle ja mukavuudenhaluiselle ihmiselle. Hommat voi aloittaa alushoususillaan. En onnistuisi konttorilla tai bussikuskina.