Energiaturvetta ajetaan alas kovaa vauhtia: Turvemaat lepäävät ja pinta-ala pienenee

Neljässä vuodessa levolla olevien tuotantoalueiden määrä on kaksinkertaistunut ja tuotannossa oleva pinta-ala pienentynyt yli kymmeneksen. LEHTIKUVA / TIMO AALTO

STT

Energiaturpeen tuotanto tekee hiljaista kuolemaa Suomen maakunnissa. Hallituksessa on kiistelty energiaturpeen verotuen kohtalosta, mutta yhä useampi tuotantoalue lepää jo nyt. Kysymykseksi jää, kuinka nopeasti viimeinen kuokallinen kaivetaan.

Neljässä vuodessa levolla olevien tuotantoalueiden määrä on kaksinkertaistunut ja tuotannossa oleva pinta-ala pienentynyt yli kymmeneksen, käy ilmi ympäristöhallinnon toissa vuoden tiedoista. Viime vuodelta lukuja ei vielä ole, mutta suunnan odotetaan olevan selvä.

Ylitarkastaja Kirsi Kalliokoski Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta kertoo, että taustalla on nopeasti heikentynyt kysyntä.

–  Alasajo on ollut näkyvissä jo muutaman vuoden. Väheneminen tapahtuu markkinaehtoisilla mekanismeilla ainakin tiettyyn pisteeseen asti, Kalliokoski arvioi.

Aktiivista turvetuotantoaluetta oli toissa vuonna noin 38  000 jalkapallokentällistä eli 54  000 hehtaaria. Se on yli 9  000 jalkapallokentällistä vähemmän kuin vuosikymmenen alussa.

Päästöoikeuksien hinta ratkaisee

Alan merkittävin toimija on Suomessa <Company>Vapo</Company>, jonka arvio tilanteesta on samanlainen kuin virkamiehillä. Toimitusjohtaja Vesa Tempakan mukaan energiaturpeen tuotanto loppuu tämänhetkisten ennusteiden mukaan 2030-luvulla kuten Sanna Marinin (sd.) hallituskin on arvioinut. Jäljelle jää sen jälkeen vain yhteiskunnan toiminnan kannalta olennainen hätäreservi.

–  Energiaturpeen käyttö vähenee kovaa vauhtia jo tänä päivänä, koska se on puuta kalliimpaa. Energiateollisuus on siirtynyt käyttämään muita polttoaineita, Tempakka sanoo.

Energiayhtiöt päivittävät kattiloitaan ja tuotantolaitoksia parasta aikaa. Siirtymää ohjaa energiaturpeen kallistuminen, mikä johtuu päästöoikeuksien hinnan kallistumisesta. Vapossa odotetaan, että turpeelle on kysyntää, kunnes uusi kalusto on käytössä.

Turvetta käytetään energian ohella myös kasvihuoneissa, maataloudessa kuivikkeena ja aktiivihiilen raaka-aineena, mutta selvästi vähäisempiä määriä.

Hallitus on linjannut, että ilmastopäästöiltään kivihiileen vertautuvan turpeen energiakäyttö on vähintään puolitettava vuoteen 2030 mennessä. Iso kysymys on, luottavatko puolueet markkinoiden hoitavan kehityksen vai pitäisikö verokohtelua kiristää.

Päästöoikeuksien kehityksestä ei voi olla varma. Käytäväpuheissa onkin ollut mekanismi, jolla energiakäytön puolittuminen varmistettaisiin siinäkin tapauksessa, että päästöoikeuksien hinta ei ratkaisevasti nousekaan.

Varsinkin vihreiden riveissä on kovaa painetta tehdä ratkaisuja heti, kun taas keskusta haluaa säilyttää verotuen. Viime vuonna verotukeen oli varattu budjetissa noin 180 miljoonaa euroa.

"Turvepelloista pitäisi päästä eroon"

Suoluontoa lukuisine eri kasvillisuusvyöhykkeineen on Suomen pinta-alasta noin kolmannes etelän pienistä, mutta usein rehevistä korpi- ja keidassoista pohjoisen laajoihin aapasoihin.

Ympäristöneuvos Aulikki Alanen ympäristöministeriöstä sanoo Suomen pitelevän soiden ojituksen kyseenalaista maailmanennätystä. Pinta-ala on kutistunut yli kymmenestä miljoonasta hehtaarista alle yhdeksään.

Etelä-Suomessa soista on ojitettu hänen mukaansa paikoitellen jopa yli 90 prosenttia, kun taas pohjoisessa ja idässä luonnontilaista maastoa on enemmän. Raivauksen tai kuivaamisen seurauksena soiden sammalet, muut kasvilajit, linnusto ja perhoset ovat vähentyneet.

Pääosa ojituksista on tehty metsätalouden tarpeisiin. Ympäristön kannalta paikallisesti suurimman muutoksen on aiheuttanut energiaturpeen kaivu. Pinta-alaltaan se on vienyt Suomen suomaasta noin prosentin.

–  Turvetuotannossa olevalla alueella muutos on totaalinen, koska kaikki käyttökelpoinen turve otetaan pois. Aluetta on mahdotonta palauttaa ajateltavissa olevassa ajassa, Alanen sanoo.

Käytöstä poistettu tuotantoalue voidaan maanomistajan halutessa yrittää ennallistaa kosteikoksi tai istuttaa sinne metsää. Alueita muutetaan myös pelloiksi, mikä on kuitenkin ilmaston kannalta erityisen huono vaihtoehto kuten suomaan raivaaminen pelloksi ylipäätään.

–  Turvepelloista pitäisi Suomessa päästä eroon, mutta niitä raivataan jatkuvasti lisää. Sekä niiden ravinne- että ilmastopäästöt ovat huomattavan korkeat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut