Riitta Uosukainen ei ole kadottanut itseään puolison omaishoitajana, vaikka Toivon muistisairaus toi elämään jatkuvan jännityksen

Valtioneuvos Riitta Uosukainen haluaisi karistaa Suomen ikääntyvän kansakunnan niskoilta arkuuden ja häpeän, jota jatkuvasti yleistyviin muistisairauksiin liittyy. –Kaikkien pitäisi uskaltaa ottaa sairauksista selvää. Kaikki ei ole vanhuudenhöperyyttä. Oli kyse terveydestä tai sairaudesta, meillä mikään asia ei jää pyörimään selvittämättä kuukausiksi. Myö ollaan nopeita. Kai Skyttä

Alzheimerin tauti muutti osan Imatran Rautionkylässä asuvien Riitta ja Toivo Uosukaisten elämästä, mutta ei kaikkea.

Jenni Hirvinen

Tulee hiljaisia ja vilkkaita päiviä. Sen Riitta Uosukainen on oppinut neljässä vuodessa, jotka hän on ollut miehensä Toivo Uosukaisen omaishoitaja.

Toivolla, "Topilla", on etenevä muistisairaus, Alzheimerin tauti.

Nyt on vilkas päivä. Toivo kuljeskelee pariskunnan kodin kirjastohuoneessa Imatran Rautionkylässä, tuttavallisemmin Rämpsälässä. Hän vitsailee kuin hauska seuramies, jona Uosukaisen Topi on opittu tuntemaan.

Hiljaisena päivänä Toivo on vaiti, omituisen vaiti. Nyt puheesta ei ole pulaa.

– Topi, menisitkö sammuttamaan valot ylhäältä. Ne on turhaan päällä, loistavat Immalanjärvelle asti, Riitta pyytää napakasti mutta lämpimästi.

Toivo ei ymmärrä, miksi.

Jos olen tasavallan asioita hoitanut yhdeksät valtiopäivät ihan ykkösenä, niin eivätköhän nämä kotiasiatkin tässä hoidu.

Riitta Uosukainen

– Rakkaani, nyt haastatellaan minuu.

Riitta Uosukainen jaksaa hyvin miehensä Toivon muistisairaudesta huolimatta. Hän kiittää hyvästä olostaan muun muassa tärkeää läheisten verkostoa. Kai Skyttä

Oma henkinen maailma

Tämä tosiaan on Riitta Uosukaisen haastattelu. Eduskunnan entinen puhemies, 78-vuotias valtioneuvos ei säästele sanojaan. Hän puhuu kirjoista, muistisairaudesta, muodista, koronapandemiasta ja lapsenlapsistaan paljon ja innostuu helposti. Hänessä kaikki vaikuttaa olevan kuin ennenkin.

– Mie jaksan ihan hyvin. Miulla ei ole väsymystä, vaan vahva oma henkinen maailmani, johon pääsen, ja iso ystäväverkosto ympäri valtakuntaa.

Uosukainen ajattelee, ettei ole siirtänyt omaa persoonaansa sivuun puolison sairauden tai omaishoitajuuden takia.

Liian usein tyydytään siihen, että kaikki vanhat ihmiset ovat vähän vanhuudenhöppänöitä. Mutta kun eivät ole!

Riitta Uosukainen

Viime aikoina hän on pystynyt pitkästä aikaa lukemaan kokonaisia kirjoja. Hän lenkkeilee luonnossa, jumppaa kotona ja soittelee läheisten kanssa.

Mutta onhan vanha elämä muuttunut. Sitä Uosukainen ei kiellä. Toivoa ei esimerkiksi voi jättää yksin kotiin.

– Tämä sairaus on sellainen, että jännitys on astunut kuvioihin. Pitää aina olla valppaana. Koskaan ei tiedä etukäteen, millainen päivä Topille tulee. Mutta se on sellaista kevytjännitystä. Sen kanssa pystyy elämään.

Riitta ja Toivo Uosukainen Teatteri Imatran avajaisissa. Arkistokuva vuodelta 2017. Mika Strandén

Kirjasta seurasi mediamylläkkä

Kahden sivistyneen ja koulutetun ihmisen kotona lehtipinot ovat kasvaneet korkeiksi, ja pitkä kirjahylly on järjestämättä. Sohvapöytä pursuilee kukkia, ja Riitta Uosukaisen käsilaukku on hukassa.

Koskaan ei tiedä etukäteen, millainen päivä Topille tulee. Mutta se on sellaista kevytjännitystä. Sen kanssa pystyy elämään.

Riitta Uosukainen

Pahinta hänen mielestään on kuitenkin se, että kirjat ovat sekaisin. Ei saisi olla.

– Ei ole ollut aikaa kodin järjestelylle ja muille normaaleille asioille.

Viimeiset viikot Uosukainen on ollut mediamylläkän keskellä, ja syypää kiireisiin löytyy työpöydältä.

Uudelta tuoksuva vihreäkantinen kirja pani puhelinlangat laulamaan Imatran Rautionkylässä. Toimittajat ympäri Suomea soittivat, kun Uosukainen avasi elämää puolison muistisairauden kanssa kirjassaan Yhdessä – Intohimosuhteesta hoivasuhteeksi.

Valtava median huomio todisti, että Uosukaiset ovat yhä Suomen kiinnostavimpia pariskuntia. Myös kustantajan järjestämä mediatapaaminen Helsingissä kuhisi toimittajia. Toivolla oli tuona päivänä avustaja, jotta Riitta pystyi keskittymään haastatteluiden antamiseen.

– Topilla oli maksettu daami, ja oikein mukava daami olikin. Mutta kyllähän reissu pisti Topin päätä pyörälle, eikä mikään ihme. Se oli rankka retki, kuule. Siellä oli kymmenen toimittajaa ja kuvaajat mukana.

Riitta Uosukaisen pää ei ole pyörällä. Hän puhuu Alzheimerin taudista mielellään ja laittoi kirjan tekeille alkuvuodesta, kun ei enää voinut olla kirjoittamatta.

– Asia alkoi polttaa niin, että tajusin, että tästä on kirjoitettava. Sen yli ei voi hypätä, eikä sitä voi kiertää.

Uosukaista häiritsee erityisesti se, että Alzheimerin tautiin ja muihin muistisairauksiin liittyy enemmän tabuja kuin vaikka syöpään.

– Puhutaan niin paljon turhaa siitä, että muka kaikki muistisairaat ovat äreitä ja väkivaltaisia. Topi ei ole yhtään. Hänen luonteensa ja koulutuksensa saa aikaan sen, että hän on upseeri ja herrasmies, edelleen.

Toivo pelleilee yhä paljon. Pelleilee niin kuin vaarit vain pelleilevät, vaimo sanoo.

Mutta tämä vaari ei aina muista kaikkea, esimerkiksi alle vuoden ikäistä pojanpoikaansa Alexanderia ilman muistuttelua.

Riitta saa olla Toivonkin muistina. Hän muistuttaa niin pienestä lapsenlapsesta kuin muistakin viime aikaisista asioista, sinnikkäästi ja päivittäin. Hän kutsuu sitä Topin auttelemiseksi.

– Uudet asiat eivät painu mieleen. Niitä pitää painaa mieleen.

Riitta Uosukaisen mukaan korona-aika ei ole rajoittanut pariskunnan elämää liikaa. Sukulaisiin ja ystäviin voi pitää yhteyttä puhelimella. –Puhelimitsekin voi olla läheinen, mutta myönnän, että kun tavattiin pitkästä aikaa lapsenlapset ja koko nuori perhe Helsingissä Musiikkitalon rappusilla, halattiin niin, että luut rutisivat. Läheisistä saa sanomattoman määrän iloa. Kai Skyttä

Varhainen apu pelasti

Eduskunta-aikana taitavana ja suorana puhujana tunnettu Riitta Uosukainen on yhä sitä. Mitä tahansa kysyy, vastaus on nopea ja napakka.

Vaimon napakkuus on syynä siihenkin, että Toivo voi tällä hetkellä niin hyvin kuin voi. Kun Toivo vuosia sitten alkoi kääntyä teknisissä asioissa puolison puoleen, Riitta tajusi, että jokin on pahasti pielessä.

– Oli aivan outoa, että Topi kysyi minulta. Hän oli aina ollut tekniikassa hirvittävän taitava.

Kun vielä noihin aikoihin pojantyttären Sofian balettitunti unohtui, Riitta huolestui yhä enemmän. Hän patisti miestään ottamaan yhteyttä lääkäriin heti.

– Liian usein tyydytään siihen, että kaikki vanhat ihmiset ovat vähän vanhuudenhöppänöitä. Mutta kun eivät ole!

Uosukaiset pääsivät geriatrin ja muistikoordinaattorin vastaanotolle ja tutkimuksiin nopeasti.

– Geriatreja tai vanhustenhoitoalan osaamista ei edelleenkään ole tarpeeksi, mutta se hoito, mitä nykyisellään on, on hyvää.

Nyt vuosia myöhemmin Riitta on varma siitä, että varhaisessa vaiheessa aloitettu lääkitys on hidastanut Toivon sairauden etenemistä.

Joulukuun toisena päivänä 80 vuotta täyttävä Toivo pukeutuu, hakee postin, vie roskat sekä lähtee mukaan ostoksille ja tapaamisiin.

– Neljä vuotta on hirveän pitkä aika tässä taudissa. Saa panna kiittimet ristiin, että päästiin hoitoon kiinni heti.

Riitta Uosukainen halusi kirjoittaa kirjan kokemuksistaan Toivon omaishoitajana. Hänen mielestään muistisairauksiin liittyy liikaa tabuja ja ennakkoluuloja. Kai Skyttä

Heti omaishoitajaksi

Uosukainen haki ystävänsä suosituksesta viralliseksi omaishoitajaksi heti, kun Toivon diagnoosi tuli tietoon.

– Ihmisten pitäisi ottaa heille se asema, mikä heille kuuluu ja hakea virallista omaishoitajuutta. Olin iloisesti äimistynyt, kun pääsin itsekin tutkimuksiin. Katsottiin laboratoriokokeet ja selvitettiin, onko minulla voimavaroja ja kuntoa hoitamaan toista.

Riitan mukaan Uosukaiset ovat saaneet tarvitsemansa hoidon Etelä-Karjalasta, eikä Toivon muistisairauden vuoksi ole ollut tarvetta matkustaa Helsinkiin.

– Imatralla on hyvä hoitaa asioita. Eksote on toiminut erittäin hyvin, mistään ei ole valittamista.

Suomessa on arviolta noin 200 000 muistisairasta, ja Riitta ymmärtää, ettei kaikilla suju yhtä hyvin kuin heillä nyt.

Kun hän puhui miehensä sairaudesta julkisesti, postilaatikkoon kolisi kirjeitä muistisairaiden läheisiltä. Useampi teksti oli surullinen ja toivoton.

– Posteissa monet sanovat, että puolisoa kyllä tutkitaan, mutta ei hoitajaa. Ja mistäs sitä tietää, vaikeita aikoja voi tulla meillekin. Muutokset otetaan vastaan sellaisina kuin ne tulevat.

Riitta Uosukainen (oik.), Laila Hirvisaari, Marjo Matikainen-Kallström ja Matti Viialainen osallistuivat Karjalaisten kesäjuhlien pääjuhlaan Lappeenrannan Kimpisessä. Arkistokuva vuodelta 2014. Kai Skyttä

Rakkaudessa antaneet ja saaneet

Missä Riitta, siellä Toivo. Voimapari on seisonut rinnakkain ylioppilaiden lakituksessa, hääalttarilla, Linnan juhlien punaisella matolla ja pariskuntaohjelma Tuttu jutussa.

Rajavartiolaitoksessa elämäntyönsä tehnyt everstiluutnantti Toivo on tukenut Riittaa tiukoissa tilanteissa tämän pitkällä poliittisella uralla, esimerkiksi lama-ajan opetusministerinä 1990-luvulla.

Uosukaiset ovat olleet yhdessä ikuisuuden, ainakin jos asiaa katsoo nykyajan erotilastojen ja Tinder-kulttuurin näkökulmasta. He rakastuivat teini-ikäisinä 1960-luvulla, oltuaan samalla luokalla Imatran kaksoisyhteislyseossa.

– Muistelemme Topin kanssa paljon ja usein kouluaikoja ja oppimaamme. Se oli hirveän hyvä lukio.

Topi huikkaa huoneen toiselta puolelta, että hän on samaa mieltä. Vanhojen asioiden muistaminen ei tuota ongelmia, mikä kuuluu Alzheimerin taudin kuvaan.

Muistisairaasta puolisosta huolehtiminen on Riitasta luontevaa, koska onhan hän pitänyt huolta Toivosta aina. Ja Toivo hänestä.

– Lopulta jokainen elämänvaiheemme on ollut kauhean kiva. Meillä on ollut ihana ja hauska elämä.

Uosukaisten tärkein aamurutiini on aamiainen kahvin kanssa ja lehdenluku. –Hesarin paperiversiosta emme luovu ennen kuin koko Suomi luopuu. Kai Skyttä
Viirit kertovat Uosukaisten yhteisistä mielenkiinnon ja intohimon kohteista. Kai Skyttä

Hengenvaarallinen tapaturma

Topi ei ollut paikalla silloin, kun Riitan elämä pysähtyi Helsingissä eduskuntatalon uusissa portaissa maaliskuussa 2018.

– Putosin suin päin, tein ilmaspagaatin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat moiseen kuolleet.

Remontissa kaikkiin portaikkoihin ei oltu tehty kaiteita, ja yhdessä kaiteettomassa portaikossa Riitta kaatui hengenvaarallisesti. Tuli ruhjeita kasvoihin, hiusmurtumia luihin ja kova isku selkään.

Toipuminen kesti kuukausia, ja vuosi oli Riitan elämän vaikeimpia.

– Kutsun tapaturmaa eduskunnan työturvallisuusrikokseksi. Sitä se oli.

Turhautumisen kuulee Uosukaisen äänestä. Nivunen vihoittelee nytkin. Hän liikkuu aiempaa hitaammin, välillä kepin kanssa, ja jalkaa täytyy jumpata ja kuntouttaa.

– Onneksi minulla ei ollut osteporoosia taustalla, koska olin liikkunut paljon. Voin suositella kaikille.

Riitan vammasta ja Topin muistisairaudesta huolimatta Uosukaiset eivät tarvitse kotiapua vanhoja tuttuja siivoojia lukuun ottamatta. Aviopari huolehtii itse kodin asioista, ruuanlaitosta ja ostoksista, ja lähimmäiset auttavat tarvittaessa.

– Meillä on oikein hyvät naapurit. Yksi rakas naapuri sanoi, että aina saa aina soittaa, jos tarvitsee apua. Ja se on pätenyt.

Riitta on kuskina, kun Uosukaiset lähtevät kauppaan, sillä Toivo joutui luopumaan ajokortistaan muistisairauden takia. Ennen kun Riitta alkoi pitkästä aikaa autoilla, hän otti yhden ajotunnin imatralaisessa autokoulussa saadakseen varmuutta. Vanha ajotaito oli tallella ajoilta, jolloin Riitta ajoi Kymen läänin äidinkielen lääninkouluttajana satoja kilometrejä.

Kotitöihin ja auton ajamiseen hän suhtautuu mutkattomasti.

– Jos olen tasavallan asioita hoitanut yhdeksät valtiopäivät ihan ykkösenä, niin eivätköhän nämä kotiasiatkin tässä hoidu. Ei meillä niin paljon niitä ole.

Uosukaisten poika asuu perheineen Helsingissä, ja Munkkiniemen kaupunginosassa on Riitan ja Toivon kakkoskoti. Muutto kokonaan Helsinkiin lähelle pojan perhettä kävi Riitan mielessä silloin, kun Toivon muistisairaus alkoi ilmoitella itsestään. –Mietin muuttoa tosissaan. Munkkiniemi on kiva alue, ja aloin jo mielessäni sisustaa. Sitten tajusin, että ei hyvänen aika, eihän myö nyt pöllöjä olla ja lähdetä Imatralta! Kai Skyttä

Elämä jatkuu

Haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun pieni punainen puhelin alkaa soida. Se on yksi Riitan kolmesta puhelimesta. Yksikään niistä ei ole älylaite.

– Tämä rakas pieni hölmö puhelimeni toimii oikein hyvin. Topilla on älypuhelin, joka ei toimi ollenkaan. Se soittaa ihan kummallisia soittoja. Lankapuhelimella saa parhaiten asiat hoidetuksi, Riitta toteaa puhelun jälkeen.

Ei ole ihme, että puhelin soi, sillä Riitta on monessa mukana. Hän kuuluu seuroihin, liittoihin ja yhdistyksiin, ja hänen mielipiteillään ja ajatuksillaan on monelle väliä.

Nyt soitto liittyi naisten asemaa edistävän Zonta-piirin tulevaan tapahtumaan.

Aiemmin päivällä puhelin pirisi, koska Uosukainen selvittää parhaillaan pojantyttärelle Sofialle, 15, työharjoittelupaikkaa. Harjoittelun piti jo järjestyä eduskunnan kirjastossa, mutta koronapandemia sotki kuviot.

Uosukaisen puheenlahjat ovat hyvät ja halutut. Viimeisin puhekeikka oli heinäkuussa muotisuunnittelija Jukka Rintalan näyttelyssä Haminassa.

– Jukka on niin ihana. Minulla ei olisi yhtään vaatetta ilman häntä.

Riitan musta-kultainen vaate kiiltää ikkunan läpi tulevassa syyspäivän auringossa. Huulilla on räiskyvän punainen meikki.

Arki tai elämä ei ole kokonaan pysähtynyt eikä surkeaa, vaikka puoliso on sairas. Toivo ei ole mennyt mihinkään.

– Vanhuus ja heikkous ei ole mikään peiteltävä synti. Pitää tehdä tästä elämästä parasta, mitä voi.

Hän

Riitta Uosukainen

78-vuotias.

Syntynyt 18. kesäkuuta 1942 luovutetun Karjalan Jääskessä. Asuu Imatran Rautionkylässä. Uosukaisten kakkoskoti sijaitsee Helsingin Munkkiniemen kaupunginosassa.

Naimisissa vuodesta 1968 everstiluutnantti Toivo Uosukaisen kanssa. Pariskunnalla on yksi lapsi ja kaksi lastenlasta.

Valtioneuvos vuodesta 2004. Tehnyt pitkän poliittisen uran kokoomuksen pitkäaikaisena kansanedustajana, opetusministerinä ja Suomen historian ensimmäisenä naispuolisena eduskunnan puhemiehenä. Presidenttiehdokkaana vuonna 2000 sai kolmanneksi eniten ääniä. Jätti eduskunnan ja politiikan vuoden 2003 vaaleissa.

Toiminut myös muun muassa Imatrankosken lukion suomen kielen lehtorina ja Kymen läänin äidinkielen lääninkouluttajana.

Koulutukseltaan filosofian lisensiaatti. Pro gradu- ja lisensiaatintutkielmat käsittelivät Minna Canthia vuosisadan lopun naisen kuvaajana.

Harrastaa lukemista ja liikuntaa.

Rakastaa ihmisiä ja kirjoja.

Inhoaa kaksinaamaisuutta.

Ihmettelee elämän kauneutta. Kaikesta huolimatta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt