Kirja-arvio: Sotasankarin levoton mieli – Taavi Törmälehto oli todellinen ihminen, Mannerheim-ristin ritari ja aika menijä

Terhi Törmälehto näyttää romaanissaan sotasankaruuden traagisen puolen. Kari Hautala

Mikko Jämsén

Terhi Törmälehto

Taavi

Otava 2021, 298 s.

Tätä juuri on kaunokirjallisuus, tuli ensimmäisenä mieleen kun oli hetken lukenut Terhi Törmälehdon Taavia. Ainakin kielellisellä tasolla. Upeaa kieltä, joka kertoo enemmän kuin vain lauseen tai virkkeen, muovaa tarinaa ja lukijan mieltä yllättävällä tavalla, yhdistelee sanoja ja merkityksiä, saa lukemaan hitaasti.

Ei todellakaan mitään kertakäyttökamaa, vaan poikkeuksellisen taidokasta ja oivaltavaa kielenkäyttöä.

Ehkä ajoittain ilmaisu on liiankin taiteellista; välillä asioita olisi voinut kertoa hieman suoremmin tarinan ryhdikkyydenkin vuoksi. Nyt itse tarina on aika ajoin jäädä hienon kielen jalkoihin.

Ehkäpä nykyaikana hän olisi saanut adhd-diagnoosin.

Taavi Törmälehdosta kirjassa on siis kyse, oikeasta ihmisestä, Mannerheim-ristin ritarista ja aika menijästä. Taavi karkasi alaikäisenä talvisotaan ja oli koko jatkosodankin rintamalla.

Hän tuli tunnetuksi hurjista tempuistaan taisteluissa ja toisaalta jonkinasteisesta auktoriteettikammosta. Hän jos kuka oli oman tiensä levoton kulkija, ehkäpä nykyaikana hän olisi saanut adhd-diagnoosin. Kaiken hyrskeen keskellä pikkuveli lienee ollut hänelle tärkein, häntä Taavi pyrki suojelemaan varsinkin sotaan joutumiselta.

Kirjassa on Taavin lisäksi kaksi sivupäähenkilöä: pikkuveli Veikko ja poikien äiti Ruusa. Jokaisella on aivan omanlaisensa tapa suhtautua maailmaan, nähdä eri puolet siitä. Veikon ja Ruusan kautta Törmälehto kuvaa Taavia, peilaa häntä sukulaisiinsa ja näiden tapaan olla maailmassa.

Törmälehto kuljettaa kirjassaan kahta aikatasoa, talvi- ja jatkosotaa sekä yhtä päivää Göteborgissa vuonna 1967. Sotasankari on töissä telakalla, ja sankaruus enimmälti sitä, että baarissa ei juurikaan tarvitse itse juomia ostella. Tuona päivänä Taavi palaa hetkeksi ikään kuin sotatantereelle: paikkaan jossa hän osasi parhaiten olla, mutta jonka lait eivät enää päde. Sotaa ei enää Taaville ole olemassa. Ja mitä on Taavi ilman sotaa?

Tarina on traaginen. Pelkästään sota ei tehnyt Taaville pahaa jälkeä, vaan myös hänen oma mielensä. Miten löytää paikkansa maailmassa, mistä kaivaa merkitys elämälleen?

Sota-aiheiden luulisi olevan jo loppuunkaluttuja, mutta Terhi Törmälehto tuo lajiin uutta virtaa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut