Ville Paanasen Cadillac on "täydellinen yksilö" – yli 60-vuotias kaunotar kerää katseita, vaikka bensan hinta vähän harmittaa

Harrasteautot kuuluvat katukuvaan kesäisin, eivätkä kohonneet hinnat polttoainemittarilla vähennä menohaluja tippaakaan. Ville Paananen Suolahdesta ei ole koskaan edes laskenut jenkkiautonsa kulutusta. Yli 60 vuotta vanha ohjekirja väittää lukeman olevan keskimäärin 23,6 litraa satasella.

Hyvälle harrastukselle ei kuitenkaan lasketa hintaa.

– Kyllähän bensan hinnan nousu harmittaa, mutta ei se ole ainakaan vielä ajoihin vaikuttanut. En tiedä paljonko pitäisi nousta, ennen kuin rupeaisi oikeasti vaikuttamaan.

Janoiselle koneelle kelpaisi etanolikin, mutta Paananen ei muutoksia harkitse.

– Eihän tämä enää olisi alkuperäinen. Aika vähän sitä tehdään. Nämä on suunniteltu 100-oktaaniselle aineelle, joten 98-bensaa ja lyijynkorviketta perään tankkiin.

6,4-litrainen V8 hörähtää käyntiin pontevasti. 325 hevosvoimaa murisee jo pintakaasulla, ja mies katoaa Äänekoskentien liikenteeseen tyylikkään rauhallisesti.

Ville Paanasen vuoden 1959 mallin Cadillac DeVille Four Window Flat Top on harrastajien piirissä se halutuin vuosimalli. Tuolloin takasiipi oli korkeimmillaan, 97 sentissä.

– Peräpään ulkonäkö on se juttu. Muotoilussa näkyvät rakettivalot ja lentokoneen turbiini, Paananen esittelee.

Peräpään ulkonäkö on se juttu.

– Lisäksi tämä oli kaikilta pisteosiltaan täydellinen yksilö. Jopa rattirinkula on ehjä ja se on harvinaista. Tätä ei tule ikinä myytyä, sillä tämä on unelma.

Jenkeissä riittää varustelua. 60 vuotta sitten tarjolla on ollut automaattivaihteisto, ilmastointi, sähköiset ikkunannostimet, sähköiset etupenkit, vakionopeudensäädin ja automaattinen kaukovalojen vaihtaja. Paanasen yksilö on kuitenkin karvalakkimallia.

– Onpahan vähemmän vikakohteita, sillä sähköt on sellainen kompastuskysymys näissä vanhoissa amerikkalaisissa. Laittamista tahtoo olla joka leimalle. Vilkut halvaantuivat pari viikkoa sitten.

Ja vaikka yksilö olisi täydellinen, niin harrastuksen luonteeseen kuuluu jatkuva kunnostaminen ja entisöinti.

Yleisimmät varaosat saa edelleen suoraan hyllystä, mutta erikoisempia osia tilataan Ruotsista ja Yhdysvalloista. Kromattujen osien kunnostaminen on vaativaa ja kallista.

Tämäkin oli puolivalmis, mutta perussiistissä käyttökunnossa. Jalkatilat jouduin hitsaamaan, ja kaikki kojelaudan aluspellit kävivät hiekkapuhallettavana ja maalattavana. Sisustaan asensin kokolattiamaton ja hattuhyllyn.

325

6,4-litraisessa V8-moottorissa on 325 hevosvoimaa.

Ulkopuoli on alkuperäinen ylimaalausta lukuun ottamatta.

– Ihan valmista autoa ei osteta, vaan siinä pitää olla tekemistä. Joka vuosi jotain.

Kokoontumisajot, autonäyttelyt ja tapahtumat keräävät harrastajat yhteen kesäisin. Erilaisia tapahtumia on paljon.

– Tapahtumat on sellaista seurustelua. Katsellaan toisten autoja ja heitetään päälle joku lenkki. Jenkkiautoharrastajia on täälläpäin yllättävän paljon näin pieneksi paikkakunnaksi.

Paananen myös vuokraa autoaan häihin ja juhliin kuljettajan kera.

– Hääparit on saatu onnistuneesti autoon, mutta täytyy kyllä aina varmistaa, ettei ole hame oveen välissä, Paananen tuumaa.

Cadillac vie avioparin onnelliseen satamaan ilman turhia krumeluureja.

– Joskus on kiinnitelty naruja perään, mutta vähällä olen päässyt. Moni on sanonut, ettei tuollaista autoa tarvitse enempää koristella.

Talvensa Cadillac on viettänyt kaverin lämpimässä tallissa. Paananen suunnittelee oman tallin rakentamista, jossa olisi paikka myös Harley-Davidson Softail Fat Boylle. Alkaako harrastus näyttää jo samalta kuin Fast N’ Loud, tuo jenkkiläinen tv-sarja?

Fast N’ Loud -ohjelmissa homma käy kovin helposti. Oikeassa elämässä pultit eivät irtoa niin hienosti, Paananen tuumaa.

Tämä juttu on julkaistu Keskisuomalaisen Lomalla-lehdessä. Pääset näköislehteen tästä.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut