Kolumni Kyllä Minna Canth nyt pyörisi haudassaan

Ovelleni tupsahti viime viikolla patjamyyjä. Vierailun etenemisestä johtuen arvelin hetken aikaa olevani piilokamerassa, mutta tulin lopulta tulokseen, että myyjä oli sädetetty luokseni 1800-luvun alkupuolelta.

Myyjä tarjoutui tekemään kehonpintapaine- ja ergonomiamittaukseksi mainostamansa tutkimuksen sängylleni. Olen harkinnut uuden vuoteen ostamista, joten ajattelin, että mikä ettei. Kutsuin kauppiaan siis hövelisti sisään. Muille kauppiaille tiedoksi, etten yleensä tee näin. Taisin vain kaivata taukoa etätyöpäivään.

Jo tuulikaapissa myyjä kysyi, "olenko taloudessani sellainen henkilö, että voin tehdä tällaisia päätöksiä". Leukani loksahti auki ja menin niin hämilleni, että ynähdin vain jotain sen tapaista kuin "enhän minä ole vielä mitään ostamassa".

Sitten alkoi "painetestaus". Kuvittelin myyjän kaivavan kassistaan jonkinlaisen vempeleen, mutta hänellä olikin mittari kätevästi käsivarren päässä. Tieteellinen tutkimus tehtiin painamalla kevyesti patjan reunaa kämmenellä – ei edes patjan keskeltä, vaan reunasta pari kertaa kokeillen.