Muuramelainen apulaisprofessori Teea Kortetmäki kysyy, paljonko oikeasti siedämme luontoa – jatkuva hallinnan tarve näkyy kotipihoilla ja liikuntapaikoilla

Kuinka paljon luontoa siedät omassa elinympäristössäsi? Saako pihalle unohtunut kanto jäädä lahoamaan ja ruokkimaan sieniä ja hyönteisiä, vai pitäisitkö sen paikalleen jättämistä merkkinä menetetystä elämänhallinnasta? Onko kukkapenkkiin eksynyt luonnonkukka väistämättä rikkaruoho?

Apulaisprofessori Teea Kortetmäki, 40, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselta kiinnostui ympäristöetiikasta alun perin tutkiessaan ruokajärjestelmiä – siis sitä, mistä elintarvikkeet tulevat ja mitä niille tapahtuu ennen kuin ne päätyvät kuluttajan lautaselle.

– Ympäristöetiikassa on perinteisesti painotettu luonnon suojelemista, sitä kuinka paljon luonnosta ihmisen pitäisi jättää rauhaan. Kun näin on ajateltu, on samalla asetettu ihminen ja muu luonto vastakkain, Kortetmäki kuvaa.

– Sielläkin, missä ihminen on täysin muokannut ja käsitellyt pellon ruuantuotantoa varten, muut lajit ovat koko ajan läsnä. Eliöitä on maan alla ja päällä. Pellot voivat olla linnuille tärkeitä ruokailu- ja levähdyspaikkoja, ja niiden pientareet tarjota pesimäympäristön.