Yksi varhain keväällä virkeästi liikkuva hyönteisryhmä ovat sukeltajakuoriaiset. Nimensä mukaisesti sukeltajat viettävät suurimman osan elämästään vedessä, tavallisimmin erilaisissa pienvesissä. Ne osaavat kuitenkin myös lentää ja etsivät uusia elinympäristöjä ilmateitse.
Keväisin lentävät isokokoiset lajit, kuten keltalaitasukeltaja (Dytiscus marginalis), herättävät hämmennystä mätkähtäessään ilmasta pihamaalle. Ne voivat erehtyä luulemaan kiiltävää tasaista pintaa, kuten peltikattoa ja auton peltiä, vedenpinnaksi.
Maassa sukeltajakuoriainen on melkoisen kömpelö. Aikuisilla sukeltajilla varsinkin takimmaiset raajat ovat nimenomaan uimiseen kehittyneitä, litteähköjä ja vankoilla karvoilla reunustettuja, ja ne sopivat kävelemiseen perin huonosti.
Myös sukeltajien ruumiinmuoto on hyvin uimiseen sopiva, virtaviivaisen sukkulamainen. Sukeltajissa on sekä vedessä että maalla karikkeen suojissa talvehtivia lajeja.
Nyt kevät on edennyt jo niin pitkälle, että kuoriaisia on paljon liikkeellä ja niitä eksyy myös kaupunkiympäristöön. Maassa sätkivä sukeltaja on armeliasta kiikuttaa lähimpään lammikkoon.
Sukeltajat ovat sekä toukkina että aikuisina petoja. Isokokoisimmat lajit voivat saalistaa jopa sammakon toukkia ja pieniä kalanpoikasia. Toki tavallisimmin ruokalistalla ovat pienet vesissä elävät hyönteistoukat ja pohjalta kömpivät madot.
Luonnossa kuljettava jälkiä jättämättä
Maastopyöräily on suosittua ja suosio vain kasvaa. Myös ratsastajia on Keski-Suomessa paljon.
Perinteisten tapojen mukaan niin sanotun jokamiehen oikeuksilla saa maastossa liikkua, vaikka ei maata omistaisikaan. Helposti unohtuu jokamiehen oikeuksiin liittyvä vastuu: liikkumisesta ei saa jäädä jälkiä maastoon. Tämä vastuu käytännössä rajoittaa maastopyöräilyä ja ratsastusta muualla kuin teillä ja erityisesti näihin tarkoituksiin perustetuilla reiteillä kasvukauden aikana.
Luonnonsuojelun näkökulmasta maastopyöräily rikkoo väistämättä maan pintaa, aiheuttaa eroosiota ja esimerkiksi hiekkaisilla harjuilla tuhoaa harvinaisten kasvien kasvupaikkoja ja itse kasveja.
Ratsastuskaan ei ole täysin ongelmatonta. Hevosen kavio rikkoo myös maan pinnan ja maastoon syntyy helposti uria. Tämän lisäksi hevonen siirtää loisia ja loislääkkeiden jäänteitä maastoon. Hevosilla on esimerkiksi sukkulamatoja loisina laajempi kirjo kuin millään muulla kotieläimellä.
Maanomistaja voi vaalia maa-aluettaan myydäkseen sen luonnonsuojelualueeksi. Tällöin urat ja maanpinnan kuluneisuus heikentävät alueen luonnontilaisuutta, ja maastopyöräilystä, ratsastuksesta ja muusta maastoon jälkiä jättävistä aktiviteeteista syntyy todellisia taloudellisia tappioita maanomistajalle.
Nyt, maastokauden alkaessa, onkin syytä miettiä, minne retkensä suuntaa ja varmistaa, että virkistäytyy ja harrastaa liikuntaa luonnossa jälkiä jättämättä. Virallisia, mainioita ja jännittäviä reittejä on Keski-Suomen alueella runsaasti.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.