Sää suosi viikon takaista yliopistokurssimme maastoretkeä, aurinko paistoi ja lämpötila kohosi aamupäivän mittaan lähelle kahtakymmentä astetta. Lintujen lisäksi saimme seurata monien hyönteisten elämää.
Pysähdyimme korkeiden kuusten välissä olevaan pieneen avoimeen kohtaan, johon aurinko paistoi lämpimästi. Muutama opiskelija havaitsi pian kuusentaimilla ja vielä lehdettömillä mustikan varvuilla istuvia pieniä perhosia. Kangasperhonen eli vihernopsasiipi!
Laji on varhainen päiväperhonen, jonka siipien kärkiväli on ainoastaan reilu pari senttiä. Siivet ovat päältä tasaisen ruskeat ja alapuolelta kirkkaan vihreät. Kasvilla istuessaan kangasperhonen pitää siipiään yhdessä toisiaan vasten ja sulautuu värinsä ansiosta alustaansa todella hyvin.
Lennossakaan perhosta ei ole helppo havaita. Se on hyvin nopealiikkeinen ja lentelee tavallisesti pienellä rajatulla alueella, tavallaan reviirillä. Laji on epäilemättä runsaimpia päiväperhosiamme ja asuttaa karuja kangasmetsiä ja varpuisia soita. Se on kevään varhaisin kotelosta kuoriutuva päiväperhonen. Parasta lentoaikaa on toukokuu.
Kangasperhosen vaaleanvihreille toukille löytyy ravintokasveja mistä metsästä tahansa, sillä niille maistuu mustikka, juolukka, vadelma ja moni muu metsäkasvi, jopa kanerva. Nyt on paras aika bongata kangasperhonen melkeinpä millaisessa metsässä tahansa.
Oravat elävät monien vaarojen keskellä
Orava on tunnetuimpia nisäkkäitämme. Oravia elää niin syvissä metsissä kuin ihmisen muovaamassa ympäristössä.
Metsien rakenteellinen muutos on saattanut metsäoravat ahdinkoon, mutta ei urbaanienkaan oravien elämä aina helppoa ole. Vaikka monesti ravinnonhankinta on ihmisten järjestämän ruokinnan takia helpompaa, oravia saalistavat monet petoeläimet.
Metsissä oravat ovat varsinkin kanahaukkojen ja näätien ruokalistan kärkipäässä, ja oravat pyrkivätkin liikkumaan mahdollisimman paljon tuuheissa puissa piilossa saalistajilta. Asutuilla seuduilla oravat joutuvat kulkemaan paljon maassa varsin suojattomina.
Oravat voivat myös tottua vilkkaaseen elämään ja tulla varomattomiksi. Saalistajien joukkoon liittyvät tällöin cityketut ja vapaina liikkuvat kissat.
Hiljattain naapuri joutui seuraamaan oravan taistelua varista vastaan. Varis iski sinnikkäästi nokallaan kerta toisensa jälkeen henkitoreissaan olevaa tupsuhäntää ja viimein kiikutti saaliin paikalta. Tarina ei kerro, oliko pihaoravamme loukannut itseään ennen hyökkäystä, mutta päättäväisesti varis oli saalistanut.
Kampailun ajan oli oravan kumppani säntäillyt ympärillä, mutta keinoja kaverin auttamiseksi ei ollut löytynyt. Suurin riski kaupunkioravan elämässä on kuitenkin joutua liikenteen uhriksi.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.